Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen.
Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä.
Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkeitä tulevan vauvan lähellä, jotka tietysti voisivat huonolla tuurilla vahigoittaa vauvaa. Esimerkiksi vauvan ollessa sitterissä, haluan koiran olevan rauhallinen sen lähellä, eikä vaikkapa pelkäävän sitä erikoisen näköistä häkkyrää, joka keikkuu oudosti. Pelko voi aina johtaa aggressiiviseen käytökseen, jos siihen ei puututa. Harjoituksen avulla opetan koiraa myös yhdistämään positiivisia asioita vauvaan ja kaikkeen mikä liittyy vauvaan, joten harjoitus sopii ihan kaikille koirille. Tällä voit välttyä myös monissa perheissä vallitsevalta mielestäni järkyttävältä ongelmalta, kun koira laitetaan aina eri huoneeseen tai ulos vauvan ollessa paikalla. Käytännössä jotkut koirat siis elävät täysin eristettyinä muusta perheestä. Tämä on erittäin väärin ja ahdistavaa sosiaalista laumaeläintä kohtaan, joita koirat ovat.
Olen käyttänyt harjoituksessa apuna naksutinta, joka ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Naksutin on vain erittäin toimiva apu kaikissa tämän tyyppisissä harjoituksissa. Voit lukaista naksuttimen toimintaperiaatteista esimerkiksi tältä hyödylliseltä sivulta, mikäli kiinnostuit, sillä en aio nyt selostaa siitä sen enempää.
Naksutinkoulutus
Harjoitus alkaa:
Aina on helpompaa opettaa yhtä koiraa kerrallaan, joten kannattaa esitellä uusi asia kaikille erikseen. Tällä vältytään myös siltä, että jos laumassa jokin koirista pelkää, niin toinen mahdollisesti lauman arvoasteikolla alempi koira, saattaa kopioida tätä käytöstä, vaikka ei olisikaan yksinään pelännyt. Koirilla on aina arvojärjestys jokaisen perheen jäsenen kohdalla, vaikka et olisikaan siitä itse tietoinen.
Aloitin tuomalla sitterin koirani luokse ja pyysin sen tulemaan katsomaan. Kiinnitin kuitenkin huomion heti itseeni makupalojen avulla, ettei uuden jutun tutkailu tai haistelu pääse kehittymään liian villiksi. Ei kannata tehdä asiasta isompaa numeroa, vaan tyynen rauhallisesti tuoda esine paikalle, kuin se olisi ihan tavallinen juttu. Kuvittele koko ajan, että vauva on sitterissä, joten et voi hötkyillä tai panikoida. Liian pelokas koira ei myöskään syö, joten tällöin palkitseminenkin on hankalampaa. Tee tilanteesta siis rauhallinen ja rento. Muista oma kehonkieli. Hengitä syvään äläkä lässytä, sillä se saattaa saada koiran ajattelemaan, että nyt oikeasti tapahtuu jotain kamalaa. Ole hiljaa tai puhu rauhallisesti.
Tämän jälkeen pyysin koiraani menemään maahan sitterin lähettyville. Laita koira itse maahan tai istumaan, jollei se osaa käskyä. Maassa ollessa koira on alistuvassa asemassa, jonka mielikuvan halusin koiralleni luoda. Onhan koiran oltava alistuva vauvallekin. Alistuvassa asemassa koira on myös omasta mielestään haavoittuvaisin, joten tässä tilassa koira saattaisi herkästi hermostua omituiselle heiluvalle asialle vieressään. Haluan siis tämän sijaan opettaa koiran yhdistämään makaamisen sitterin vieressä tai lähellä hyväksi asiaksi.
Huomasin Salvadoren olevan hieman epäluuloinen tulevista tapahtumista, joten jätin koiran ja sitterille välille kunnollisen tilan ja pidin sitteriä aivan paikallaan. Tässä kohtaa Salvador alkoi tarjota minulle sitterin koskettamista kuonollaan. Tätä en kuitenkaan toivonut, joten odotin sen kääntävän katseensa pois sitteristä, jolloin palkitsin sen välittömästi. Koiran ei pidä antaa tökkiä sitteriä kuonolla tai tassullaan, jolloin se voisi vahingossa satuttaa vauvaa, sen oikeasti ollessa sitterissä. Ei kulunut aikaakaan, kun asia meni perille ja Salvador rentoutui, mutta jatkoin harjoitusta, eli herkkujen jakamista oikeasta toiminnasta lähinnä luomaan positiivista kuvaa tilanteesta. Lopulta vein sitterin rauhallisesti pois palkaten Salvadoren vielä, kun se ei noussut ylös, vaan jäi odottamaan lupaa poistua paikalta.
Toistin tätä harjoitusta muutamana päivänä noin viiden tai kymmenen minuutin ajan, kunnes huomasin sen jo olevan täysin rauhallinen ja yhdistäneen sitterin tuomisen huoneeseen mukavaan tapahtumaan. Tämän jälkeen aloitin siirtämään sitteriä aina vähän lähemmäs koiraa ja pikku hiljaa aloin kiikuttaa sitteriä. Jos koira reagoi näihin muutoksiin jotenkin epäluuloisesti tai pomppaa pystyyn, aloita alusta laittamalla sitteri taas kauemmas. Olemme tällä harjoituksella päässeet siihen pisteeseen, että Salvador makailee tyytyväisenä ja rauhallisena kyljellään, joka on siis erittäin alistunut asento, sitterin heiluessa voimakkaasti ja sitä siirrellessä koiran eripuolille. Teen harjoitusta yhä päivittäin siihen asti, kun vauva saapuu ja tämänkin jälkeen, jotta olemme kunnolla valmistautuneita tuleviin koitoksiin.
Harjoitusta olen tehnyt myös turvakaukalon, leikkikehän ja vauvan näköisen lelun kanssa, jotta kaikki olisi mahdollisimman tuttua koirille, eikä mikään jännitä tai pelota, kun vauva lopulta kotiutuu. Voit käyttää kaikkia uusia juttuja tähän harjoitukseen, kuten vaunuja, jumppakaarta, syöttötuolia, mitä tahansa vauvan esinettä, jonka lähellä koiran on hyvä olla rento. Harjoituksesta on varmasti hyötyä koiralle, kuin koiralle ja arjesta tulee mukavampaa koko perheelle!
Kommentit