Siirry pääsisältöön

Mustasukkaisuuttako?

Toivoisin ensimmäiseksi Teitä samaistumaan koiraanne ja miettimään asioita sen kannalta ja näkökulmasta koirana, ei ihmisenä. Kuinka hämmentävää voikaan olla tuon erikoisen hajuisen, näköisen ja kuuloisen nyytin saapuminen taloon. Nyytin jota kaikki yht äkkiä hellivät ja jolle kaikki lepertelevät. Hämmentävää etenkin koiralle, joka on tottunut olemaan se perheen vauva, joka saa kaiken huomion osakseen. Miksi kaikki lepertely ja hellyys osoitettiin eilen ja ehkä viimeiset viisi vuotta vain ja ainoastaan minulle ja tänään jollekkin toiselle? Miksi en tänään pääsekään sänkyyn, sohvalle tai johonkin huoneeseen, jonne olen aina päässyt? Miksi minulle ollaan yht äkkiä kovin vihaisia ja kylmiä?

Saattaa olla, että monissa kodeissa koiralle ei ole vedetty kovinkaan monia rajoja tai mikäli olisikin on ne syytä miettiä uusiksi ennen vauvan saapumista, jotta koira olisi jo tottunut uusiin tapoihin ennen vauvaa, joka jo itsessään on tarpeeksi hämmentävää, sekä koiralle, että sen omistajillekin.

Menen suoraan siis harjoitukseen liittyen lepertelyyn, jota olisi hyvä tehdä mahdollisimman paljon ennen vauvan tuloa. Tämä harjoitus saattaa tuntua monista typerältä, mutta teet sen kaikkien parhaaksi. Usein luullaan koiran olevan mustasukkainen vauvalle, kun koira pomppaa pystyyn ja rientää luoksenne samalla sekunnilla, kun alat leperellä vauvallesi. Koirat tuntevat kyllä iloa ja surua, mutta mustasukkaiseen ajatteluun niiden aivot eivät kykene. Koirasi juoksee luoksesi, sillä se luulee sinun puhuvan sille, kuten aina ennen vauvan tuloa. Olisi siis järkevää harjoitella lepertelyä muille, kuin koiralle jo ennen vauvan tuloa. Sen tulisi oppia ettei kaikki aina ole sille tarkoitettua, eikä sen tarvitse reagoida jokaiseen pehmeämpään äänen sävyyn. Harjoittele lepertelyä mille tahansa esineelle tai ihmiselle koska tahansa. Lepertele miehellesi/naisellesi tai vaikkapa tuolille. Jos koira juoksee luoksesi, käske se pois, vie omalle paikalleen tai käännä selkäsi ja jatka lepertelyä toiselle kohteelle. Tee tätä kunnes koirasi tajuaa, ettei sille puhuta. Toista harjoitusta mahdollisimman usein mieluiten päivittäin. Koirat tarvitsevat noin sata toistoa oppiakseen uuden asian. Vaikka jotkut asiat menevätkin perille jo muutaman toiston jälkeen. Kerro koiralle itse, kun haluat antaa sille jakamatonta huomiota kutsumalla se luokse tai menemällä sen luokse, joka on myös erittäin tärkeää harjoituksen ja koiran kannalta. Emme kuitenkaan halua, että koira kokee itseään hylätyksi.

Meillä tämä harjoitus on aloitettu jonkin aikaa sitten. Edelleen etenkin Salvador saattaa pompata pystyyn, sillä se on jo niin pitkään tottunut olemaan huomion kohteena, joten työskentely jatkuu yhä, vaikka edistystäkin on huomattavasti tapahtunut menneeseen verrattuna.
Lisää harjoituksia luvassa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tyyntä myrskyn edellä.

No niin yliajalla ollaan eli 40+1 menossa. Eilen käyty neuvolassa ja vauva oli kyllä vähän laskeutunut ja minun paino pudonnut. Muita merkkejä lähestyvästä synnytyksestä on ollut unen maistuminen vähän liiankin hyvin, kun kroppa valmistautuu synnytykseen, sekä eilinen ilta ja tämä päivä mennyt itkuparkuraivarien parissa. Jonkinmoista hormonimyrskyä siis ilmassa. Harmittavaista kun sille ei itse mitään mahda, vaikka ei ole mitään syytä olla itkuinen tai vihainen. Toivoisin vain että voisin jo olla oma iloinen itseni ja vauva saapuisi valloittamaan sydämemme. Onneksi kultaakin kalliimpi mieheni on ollut ymmärtäväinen ja tukenut minua. Hetki sitten saapui kaupasta lasti kaipaamiani vihreitä kuulia ja muita herkkuja piristämään mieltä :) Kytkettiin eilen pistorasiaan mainostamani D.A.P haihdutin, josta siis luettavissa enemmän "Mielialaan" otsikon alla. Toivotaan että se tuo sopivasti mielenrauhaa koirille minun ollessa sairaalassa ja vauvan tullessa kotiin. Olen nyt myös viime...

Arki on ihanaa kun sen oikein oivaltaa! (Viisi kpl uutta vinkkiä lenkkipoluille!!)

Arki vauvan kanssa vain paranee ja paranee päivä päivältä, kun pikkuisemme kehittyy jatkuvasti! Hän on oikea päivänsäde, joka hymyilee, nauraa ja kiljahtelee innostuneesti tämän tästä! En voisi parempaa elämää edes kuvitella, niin rankasti on hän sydämemme valloittanut ja itselleen varastanut. :') Ikää tyttärellemme on kertynyt ensi viikolla jo neljä kuukautta! Kevätkin alkaa jo pikku hiljaa kolkutella ja ulkoilu rupeaa helpottumaan huomattavasti. Pian voimme taas hetkeksi heittää hyvästit paksuille talvivaatteille, vaunujen työntämiselle paksussa lumisohjossa, pakkasrajoille ja koirien jäätyville tassuille! Halusin taas hieman kirjoitella perheemme kuulumisia, vaikka kaikki rullaakin eteen päin aivan mainiosti, eikä ongelmia ole imentynyt. Koirat käyttäytyvät vauvan lähellä kauniisti, kun muistaa ilmoittaa milloin mikäkin käytös on suotavaa, vaikka kakkavaipat ovatkin aina yhtä mielenkiintoisen hajuisia :D Tällä hetkellä lenkkeily sujuu yhä kohtalaisen hyvin. Kuonopanta on...

Koulupäivä

Noniin hei vaan taas kaikille! Tänään koulussa taas ja päästiin taas oppimaan monenmoista. Meillä oli tänään vähän lyhyempi päivä ja vain kahta ainetta. Ensiapua ja toimintaa digitaalisessa ympäristössä.  Ensiavussa käytiin läpi vielä uudestaan murtuneen käden sitomista kolmioliinalla, jota päästiin harjoittelemaan parin kanssa. Sitominen muistui aika hyvin aiemmilta tunneilta mieleen, mutta kertausta ja toistoa ei näissä jutuissa ole koskaan liikaa.  Käden sitomisen lisäksi sidottiin jalka tilanteessa, jossa jalan luut ovat murtuneet niin, ettei jalka saa päästä liikkumaan kuljetuksen aikana polvinivelen tai nilkan kohdalta. Jalat sidottiin yhteen, jotta terve jalka tukisi murtunutta jalkaa lastanomaisesti, silloin kun käytössä ei ole kunnollista lastaa. Tärkeää oli sidottessa jalat yhteen, pehmustaa jalkojen väli niin, ettei polven luut ja kehräisen luut pääse hinkkaamaan toisiaan, jolloin näihin kohtiin saattaisi tulla makuuhaavoja pitkän kuljetuksen aikana. Nilkka piti tuk...