Siirry pääsisältöön

Tyyntä myrskyn edellä.

No niin yliajalla ollaan eli 40+1 menossa. Eilen käyty neuvolassa ja vauva oli kyllä vähän laskeutunut ja minun paino pudonnut. Muita merkkejä lähestyvästä synnytyksestä on ollut unen maistuminen vähän liiankin hyvin, kun kroppa valmistautuu synnytykseen, sekä eilinen ilta ja tämä päivä mennyt itkuparkuraivarien parissa. Jonkinmoista hormonimyrskyä siis ilmassa. Harmittavaista kun sille ei itse mitään mahda, vaikka ei ole mitään syytä olla itkuinen tai vihainen. Toivoisin vain että voisin jo olla oma iloinen itseni ja vauva saapuisi valloittamaan sydämemme. Onneksi kultaakin kalliimpi mieheni on ollut ymmärtäväinen ja tukenut minua. Hetki sitten saapui kaupasta lasti kaipaamiani vihreitä kuulia ja muita herkkuja piristämään mieltä :)

Kytkettiin eilen pistorasiaan mainostamani D.A.P haihdutin, josta siis luettavissa enemmän "Mielialaan" otsikon alla. Toivotaan että se tuo sopivasti mielenrauhaa koirille minun ollessa sairaalassa ja vauvan tullessa kotiin. Olen nyt myös viime päivinä "ajanut alas" koiria, tarkkoittaen siis että olen hieman vähentänyt liikuntaa, jotta liikunnantarve ei heillä olisi niin suuri, kun meillä siihen on pian vähemmän aikaa. Ainakin aluksi kun minä olen sairaalassa ja kotiutuessakin imetyksen harjoittelu ja muutenkin totuttelu uuteen rytmiin uuden perheen jäsenen kanssa vie aikansa, sekä minunkin on palauduttava kunnolla synnytyksestä ennen pitkille lenkeille lähtöä. Kannattanee siis totuttaa koiria jo etukäteen vähän vähemmälle, jottei yllätäen ero entiseen olisi valtaisa. Päivän rutiineja, kuten ruokailu- ja lenkkeilyaikoja saattaa myös olla hyvä hieman sekoittaa etukäteen, sillä et välttämättä vauvan kanssa pääse samalla lailla liikkeelle kuin aiemmin, josta useat koirat voivat suurestikin hämmentyä, turhautua ja ahdistua. Voit antaa tällaisessa tilanteessa jonkin aktivointilelun/luun/ruoan koiralle, jos sinulla kestää ulos lähteminen esimerkiksi imetyksen tai vauvan pukemisen takia ja koira vaikuttaa jo hermostuneelta. Meillä aidattu piha tulee varmasti tässäkin olemaan oikea kultakimpale, kun voimme vapauttaa koirat pihalle tekemään pikaisimmat tarpeensa ja päästämään hieman höyryjä ulos jos lenkille lähtö venyy.

Varaudu myös itse henkisesti sellaiseen, että kaikki eläimet, jopa omat rakkaatkin, saattavat alkaa tuntua todella likaisilta ja kamalilta. Kauhulla odotan kohtaako minua tällainen vähänpuhuttu ilmiö, joka liittyy hormonimyrskyyn synnytyksen jälkeen. Joillekin se iskee jo aikaisemminkin. Onneksi tämä menee ohi muutamassa kuukudessa, mutta ne jotka eivät sitä tiedä saattavat luopua eläimestään, kun olo sen lähellä tuntuu sietämättömältä. Itse kuuluisa eläinkouluttaja Tuire Kaimiokin on tämän henkisen helvetin käynyt läpi, vaikka luulisi työkseenkin eläinten parissa toimivan henkilön viimeiseksi alkavan karsastaa omia eläimiään. Tämmöinen ällötys ei myöskään koske ainoastaan eläimiä, vaan oikeastaan ihan kaikkea. Tämä on todennäköisesti jonkinlainen luonnon oma keino saada emo pitämään pentunsa puhtaana ennen kunnollisen vastustuskyvyn kehittymistä. Älä siis huolestu tai pelästy tämmöisiä tuntemuksia. Ne ovat täysin normaaleja ja menevät itsestään ohi. Puolison tai ystävän apu elukoitten kanssa tässäkin tilanteessa on siis varsin toivottavaa, joten aloita kysely jo hyvissä ajoin.

Nyt iso kiitos ja kumarrus ahkerille lukijoilleni. Toivottakaa onnea jottemme kauaa joutuisi enää odottelemaan pikkuistamme maailmaan. ;)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Nyt täytyy kiittää blogistasi! Kirjoitat tärkeistä ja loistavista asioista. Itse kahden suuren koiran omistajana olen välillä miettinyt, että miten elämän täytyy muuttua, kun joskus perheenlisäystä siunaantuu. Mielestäni aiheesta puhutaan todella vähän, ja on hienoa, että edes joku näiden asioiden kanssa "painija" pukee teot ja ajatukset sanoiksi. Tsemppiä vauvan ja koiruuksien kanssa! :)
Anonyymi sanoi…
Olisi mielenkiintoista lukea lisää, miten koirat suhtautuivat vauvaan. Itsellä 2 koiraa ja laskettu aika maaliskuussa..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johtajuusharjoituksia

Upeita tuloksia saatu Herra Pitkäkuonon kanssa erilaisten johtajuusharjoituksien avulla viime aikoina, joista pakko nyt vähäsen kertoa. Ehkä tästä tarttuu teille lukijoille taas muutama vinkki korvan taakse. Olen aina pitänyt huolta siitä, että koirat tietävät minun olevan johtaja erilaisilla arkipäiväisillä asioilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ovesta menotilanteet, joissa on siis tärkeää mennä aina itse ennen koiraa. Olipa kyseessä mikä ovi tai portti tahansa. Tämä on mielestäni hyvä olla myös hallinnassa vauvan tuloa varten tai lapsiperheissä, jottei koira ryntäile paikasta toiseen miten sattuu ja esimerkiksi törmää lapseen, hänen ollessaan oven suulla. Meillä koirat istuvat aina ovella siihen asti, että saavat luvan tulla minun perässä. Tätä varten on hyvä opettaa koiralle "odota" käsky, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä itseltä, mutta ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovinkaan hankalaa. Pyydä koira istumaan, tässä tilanteessa yleensä palkkaan koiran heti jo pelkäs

Rauha maassa.

Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen. Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä. Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkei

Onnellisesti kotona!

Tervehdys taas kaikille lukijoilleni ja pahoitteluni, kun viime kerrasta on vähän kulunut aikaa! Ymmärrätte varmaan, että arki on viime aikoina ollut hieman erilaista ja olen etsinyt aikaa kirjoittelulle jo jonkin aikaa. :) Pienokaisemme syntyi vihdoin kaksi viikkoa ja kaksi päivää yli lasketun ajan. Haluan jakaa tämän elämäni taianomaisimman ja upeimman suoritukseni teidän kaikkien kanssa. Synnytys jouduttiin käynnistämään, eikä kokemus todella ollut helpoimmasta päästä. Menimme sovitusti aamulla sairaalaan ja aloin saada neljän tunnin välein lääkkeitä, eräänlaisia hormooneja, jotta synnytys alkaisi käynnistymään. Ensimmäiset lääkkeillä aikaan saadut supistukset alkoivat puoli kolmelta yöllä 25 tuntia ennen, kuin vauva oli sylissä. Vietin suurimman osan ajasta kävelemällä ympäri sairaalan käytäviä, kiikkustuolissa kuuman kaurapussin kanssa tai suihkussa, mikä vain antoi edes hetkellisesti paremmat oltavat. Uni jäi siis kaiken lisäksi erittäin vähälle. Onneksi sain kuitenkin tuntien