Johtajuusharjoituksia

Upeita tuloksia saatu Herra Pitkäkuonon kanssa erilaisten johtajuusharjoituksien avulla viime aikoina, joista pakko nyt vähäsen kertoa. Ehkä tästä tarttuu teille lukijoille taas muutama vinkki korvan taakse.
Olen aina pitänyt huolta siitä, että koirat tietävät minun olevan johtaja erilaisilla arkipäiväisillä asioilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ovesta menotilanteet, joissa on siis tärkeää mennä aina itse ennen koiraa. Olipa kyseessä mikä ovi tai portti tahansa. Tämä on mielestäni hyvä olla myös hallinnassa vauvan tuloa varten tai lapsiperheissä, jottei koira ryntäile paikasta toiseen miten sattuu ja esimerkiksi törmää lapseen, hänen ollessaan oven suulla. Meillä koirat istuvat aina ovella siihen asti, että saavat luvan tulla minun perässä. Tätä varten on hyvä opettaa koiralle "odota" käsky, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä itseltä, mutta ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovinkaan hankalaa.

Pyydä koira istumaan, tässä tilanteessa yleensä palkkaan koiran heti jo pelkästä istumisesta, jotta se tietää mitä odottaa. Naksutin on taas oiva apu, jos sitä olet käyttänyt. Sen jälkeen ota pieni askel taakse päin ja palaa takaisin palkkaamaan koira. Jos koira lähtee liikkeelle astuessasi taakse, palauta se takaisin istumaan ja aloita alusta. Jos askeleen astuminen ei heti onnistu, voit myös vain nojata hieman taakse ja sitten palkata. Pikku hiljaa kun koira alkaa käsittämään mistä on kyse, otat askeleen, toisen ja kolmannen jne ja palaat palkkaamaan. Tätä opetellessa ei kannata pyytää koiraa luokse, vaan palata aina palkkamaan, jottei koira ala odottamaan liikkeelle lähtöä ja nouse siksi liian hätäisesti. Lisää tähän lopulta käsky "odota", jonka sanot ennen liikkelle lähtöäsi ja vaikkapa käsimerkki, jossa näytät sormea tai kämmentä koiralle. Kun homma alkaa olla kunnolla hallinnassa, siirrä toiminto ovelle. Vaatii varmasti monelta koiralta taas lisää kärsivällisyyttä olla ryntäämättä totutusti ovesta, joten älä ihmettele, jos homma ei heti luista vaan jatka harjoitusta.

Muista että jokainen koira ikään tai rotuun katsomatta voi oppia uusia asioita. Vaaditaan vain kärsivällistyyttä, johdonmukaisuutta, paljon toistoja ja huippu hyviä herkkuja motivoinniksi. Joillekin koirille toimii paremmin lelu, kuin herkku. Toinen koira saattaa oppia homman hetkessä, kun taas toinen vaatii enemmän toistoja ja edistyy hitaampaa. Pennut eivät jaksa keskittyä pitkiä aikoja, joten harjoittelu kannattaa tehdä hyvin lyhyissä jaksoissa. Lisää motivaatiota tuo koiralle, kun onnistuneiden toistojen jälkeen tulee "jackpot", jossa koira saa paljon nannoja, kehuja ja rapsutuksia. Tämän jälkeen voit pitää tauon ja jatkaa taas hetken päästä. Itse opetan uudet asiat aina kymmenen sarjoissa, joissa varaan noin kymmenen herkkupalaa käteen, eli kymmenen toistoa, jackpot, tauko ja homma jatkuu. On hyvä lopettaa kaikki harjoitukset aina koiran onnistumiseen, eli kannattaa lopettaa vaikka koiralla riittäisi vielä mielenkiintoa, sillä silloin mielenkiinto pysyy yllä seuraavalla kerrallakin, eikä hommasta tule pakkopullaa. Johtajan ominaisuudessakin on tärkeää aina päättää milloin leikki, ruokailu, harjoitus yms. aloitetaan ja milloin lopetetaan. Älä anna koiran siis vaatia mitään sinulta.

Tällaisia johtajuusharjoituksia voi soveltaan moniin eri tilanteisiin normaalin päivän aikana.  Voit päättää milloin leikitte, milloin syötte, milloin lähdette lenkille. Voit opettaa koiraa odottamaan ruokaansa toisessa huoneessa samalla odotusharjoituksella. Voit opettaa odottamaan lupaa istuen ruokakupin edessä. Meillä opetettiin koira uudessa asunnossa odottamaan aina portaiden ylä -tai alapäässä, kunnes ihminen on kulkenut portaat, jottei tulisi ryntäilyä samaan aikaan, kun on vauva sylissä portaissa. Kaikki tällaiset harjoitukset tekevät sinusta johtajan koiran silmissä ja opettavat koiralle kärsivällisyyttä, jota lastenkin kanssa tarvitaan.

Mimo ja nakki

Meillä on saatu viime aikoina panostamalla kaikenlaisiin johtajuusharjoituksiin siis uusia positiivisia tuloksia, joista minun piti nyt vähäsen avautua tämän päiväisen huippulenkin jälkeen. On ollut siis Salvadoren kanssa jo pitkään ongelmana vetäminen remmissä, sekä hävyttömyyksien huuteleminen muille koirille, mutta viime kuukausien raadanta on vihdoin alkanut tuottaa huimia tuloksia, kun päätin vauvan syntymän lähestyessä kunnolla pureutua asiaan. Saimme pari viikkoa sitten heittää hyvästit vedonestopannalle, koska kävely minun takana tai sivulla on alkanut sujua niin erinomaisesti. Tämä saavutettu satojen pysähtymisien avulla aina, kun remmi on kiristynyt tai Salvador on koettanut kävellä ohitseni. Olen myös kotona lisättyjen johtajuusharjoitusten lisäksi kiinnittänyt yhä enemmän huomiota omaan kehonkieleen ja rauhalliseen, sekä päättäväiseen mielentilaan, jonka koirat kyllä ovat aistineet! Hermoja on siis koeteltu. Tänään päätin taas kerätä rohkeuteni ja rynniä lenkille siihen kello viiden ruuhka-aikaan, kun kaikki ihmiset ovat koirineen lenkillä, jota yleensä välttelen ja muiden koiren ohitukset sujuivat täysin vaivatta ja mukisematta. Tämä on ollut jo pitkään ainoa ongelmamme ja toivon, että vihdoin saamme huokaista helpotuksesta. Aina ennen kun edistystä on tullut, on jokin mennyt lenkillä pieleen, yleensä jonkun muun irtonainen koira on juossut tai hyökännyt haukkumaan luoksemme ja kaikki on taas mennyt valtavasti takapakkia. Tällä kertaa kaikki on kuitenkin sujunut hyvin jo pitkään ja uskon, että jäämme tälle tielle lopullisesti! Helpottaa valtavasti jos voimme lenkkeilläkin rauhassa vauvan ja koirien kanssa.

Huomenna tulee täyteen huimat 39 viikkoa pitkää odotusta ja H-hetki lähenee päivä päivältä! Päätän tämän päiväisen kirjoitukseni tähän, sillä koneen äärellä istuskelu pitkiä aikoja ei tunnu enää tässä vaiheessa kovinkaan mukavalta ja siirryn aikani kuluksi treenailemaan koiruja odotellessani ihanaa miestäni kotiin. Lähettäkää ihmeessä lisää palautetta tai kysymyksiä, jos jokin jää mietityttämään. Vastaan otan mielelläni myös toiveita aiheista, joista haluaisitte tietää enemmän, niin katsotaan mitä voin tehdä!