vauva ja koira

Kadulle se heitettiin, ypöyksin hyljättiin. Ei kuultu itkua pienen, kun tolppaan kiinni sidottiin. Kuka kumma taakseen jätti sen? Pitkän yön kolean haukkuu koirat takaa aidan komean. Yksinäinen vain pelkää ei uskalla kääntää edes selkää. Mut lopulta onneks aamu koittaa valo jo pimeydenkin voittaa. Kuuluu ääni askeleiden avaa silmät varoen. Nostetaan syliin lämpöiseen Ääni sanoo älä pelkää, pian pääset sänkyyn pehmoiseen. Pieni kasvaa isoksi syntyy aivan uudeksi. Vähän puree aluksi. Saa oman sängyn, hyvää ruokaa, Oi lisää mulle sitä tuokaa! Pikkuinen jo uneen huokaa. Ennen oli pienenläntä, nyt vain kasvaa pitkä häntä! Komea poika, niin ne sanovat ja samalla rapsutuksia antavat. Ihmiseen jo luottaa tää, josko koti oma sille löytyis, ettei tänne turhaks  jää. Seuraavaksi siru nahan alle, passi oma, et pääsee koira tääkin taivahalle. Koppaan sullotaan, päätä taputetaan ja onnea toivotetaan. Kopassa on pimeää ja kylmää pelottaa ja hirvittää. Mete

Tästäpä löytyikin mukava pieni hetki kirjoitella neidin päiväunien aikaan. Köllöttää parhaillaan tuossa vatsani päällä ja tuhina aivan ihanan suloisen kuuloista.     Olemme tässä välissä ehtineet viettää kesää koko perheen voimin kaikenlaista koko ajan puuhaillen. Kävimmepä aivan ihanalla Kreikan maallakin Kreetan saarella Agia Marinassa matkaseuranamme myös vanhempani. Voin lämpimästi suositella kyseistä paikkaa lapsiperheille ja kaikille muillekin. Eniten ihastuin siihen miten lapsirakkaita etenkin kreikkalaiset itse olivat. Aivan toista kuin meillä täällä jurojen suomipoikien keskuudessa. Täällä jos vieras mies tulisi lapselle lepertelemään tai lähettelisi lentosuukkoja, varmasti katsottaisiin pahasti ja leimattaisiin heti vähintään hulluksi tai pedofiiliksi.  Mutta lomakohteessamme se oli arkipäivää ja ihmiset kunnioittivat ja huomioivat lapsia tilanteesta riippumatta. Heille lapset ovat ilon aihe eikä suinkaan taakka tai häiriötekijä, kuten valitettavan usein saa kuulla lapsista

Ja niin se aika vaan tälläkin kertaa sitten vierähti! Ihana pieni pullea tyttösemme on ehtinyt täyttää tällä välin jo kokonaiset 1,5-vuotta! Kyllä se aika sitten vaan niin nopeasti kiirii eteen päin, ettei itse meinaa perässä pysyä. Tyttäremme on päivä päivältä suloisempi kaikkine touhuineen ja päähän pistoineen. Hän on erittäin kova mennä viipottamaan ja tahtoakin löytyy samalla tavalla kuin jo ihan pienestä pitäen. On oikea tättähäärä tuo tyttö. Kovasti jo puhelee ja tavailee kaikenlaisia sanoja, sekä laulelee söpösti. Jalat hän otti alleen 11 kuukauden iässä ja tätänykyä hän jo juoksee, hyppii ja kiipeilee mihin vain ikinä pääseekin. Eipä meillä paljon kotona ehditä olla, muuten kuin syömässä ja nukkumassa. Muu aika menee sitten puistoja, lenkkipolkuja ja metsiä koluten. Sanonkin usein että olemme talven päätyttyä aloittaneet aivan uuden elämän, jota se todentotta onkin! Nyt aivan hiljattain olemme aloittaneet tämän kaiken lisäksi uuden harrastuksen, geokätköilyn! Aivan upea har