Taas yksi surullinen uutinen

1-vuotiaan traaginen loppu.
Omaisten haastatteluvideo

Älkäähän rakkaat lukijat milloinkaan jättäkö eläintä ja pientä lasta vartioimatta ja muistakaa, että eläin on aina eläin, jolla on eläimen vaistot.
Tämän yllä olevan linkin takana on järkyttävä tapaus, jossa perheen rakas koira, joka koskaan ei ollut näyttänyt pienintäkään aggressiivisuutta ketään kohtaan ja oli aina tullut perheen vauvan kanssa toimeen, kävi kaikesta huolimatta vauvan kimppuun. Makoilivat ja mylläsivät aina yhdessä, vauva kiipeili koiran päällä ja koira nuoli vauvaa. Näin kuitenkin kävi. Vauva menehtyi.
Vähän isommille lapsille tulee opettaa selvät toimintatavat jokaisen eläimen kanssa ja kunnioittamaan eläimen omaa tilaa ja rauhaa. Rajuja leikkejä en koskaan suosittele lapsen ja koiran välille, sillä koirat eivät näe niitä aivan samalla "hauskalla" tavalla, kuin me ihmiset ja ne opettavat koiralle, että rajut otteet, kuten repiminen ovat sallittuja. Koiralle tämä on leikki, mutta myös valta- ja johtajuustaistelu. Parempiakin leikkejä on olemassa :)

Hauskaa kevättä kaikille tästä mieltä maahan vetävästä uutisesta huolimatta.

Perustinpa sitten tänään Facebookiin kirppisryhmän! Nyt kaikki Turun seudulta kipin kapin faboon myymään/ostamaan/vaihtamaan/lahjoittamaan vauvojen noin 0-12kk vaatteita ja muita tarvikkeita!

Turun Taimille Vauvan Tavarakirppis
http://www.facebook.com/groups/234418873323063/

Arki on ihanaa kun sen oikein oivaltaa! (Viisi kpl uutta vinkkiä lenkkipoluille!!)

Arki vauvan kanssa vain paranee ja paranee päivä päivältä, kun pikkuisemme kehittyy jatkuvasti!
Hän on oikea päivänsäde, joka hymyilee, nauraa ja kiljahtelee innostuneesti tämän tästä! En voisi parempaa elämää edes kuvitella, niin rankasti on hän sydämemme valloittanut ja itselleen varastanut. :')

Ikää tyttärellemme on kertynyt ensi viikolla jo neljä kuukautta!
Kevätkin alkaa jo pikku hiljaa kolkutella ja ulkoilu rupeaa helpottumaan huomattavasti. Pian voimme taas hetkeksi heittää hyvästit paksuille talvivaatteille, vaunujen työntämiselle paksussa lumisohjossa, pakkasrajoille ja koirien jäätyville tassuille!

Halusin taas hieman kirjoitella perheemme kuulumisia, vaikka kaikki rullaakin eteen päin aivan mainiosti, eikä ongelmia ole imentynyt. Koirat käyttäytyvät vauvan lähellä kauniisti, kun muistaa ilmoittaa milloin mikäkin käytös on suotavaa, vaikka kakkavaipat ovatkin aina yhtä mielenkiintoisen hajuisia :D

Tällä hetkellä lenkkeily sujuu yhä kohtalaisen hyvin. Kuonopanta on pysynyt poissa, mutta minulla on muutama uusi niksi teille jaettavana! (1.)Koirat on mielestäni syytä pitää kävelemässä aina omistajan vierellä tai takana ja sama koskee vaunuja. Sillä vauva on yksi laumanjohtajista, joka kulkee edellä. (2.)Olen viime päivinä havainnut hyväksi kiinnittää remmin vyötäröni ympäri, jolloin kädet ovat vapaana ja koiratkin hahmottavat helpommin missä tulee kulkea! Kannattaa kokeilla! On olemassa erikseen vöitä johon koirat voi kiinnittää, mutta riittää myös kun remmin laittaa lenkiksi lantion ympäri.

(3.)Toinen uusin kokeiluni on ollut etteivät koirat saa milloin tahansa pysähdellä ja kuseskella ympäriinsä lenkin aikana vaan seuraavat minua kunnes itse pysähdyn ja annan luvan mennä touhuamaan. Tämä toimii myös ikään kuin palkintona seuraamisesta, eivätkä koirat ole niin innokkaina koko ajan ryntäämässä kaikkien hajujen perässä! Saattaa tuoda helpotusta vetävälle tai ryntäilevälle koiralle. Toisaalta kaikille tämä ei ehkä ole paras ratkaisu, kuten esimerkiksi vihikoirat tai muut hajunsa avulla työskentelevät koirat saavat eniten lenkistä irti haistelemalla maata ja nenää onkin erittäin vaikea saada ylös maasta. Kannatanee siis miettiä ihan yksilökohtaisesti mikä omalle koiralle on parasta. Tai voithan myös esimerkiksi lenkin aluksi pyytää koiralta ehdotonta seuraamista ja puolet matkasta antaa sen luvan kanssa haistella kaikkia hajuja. :) Joka tapauksessa kun itse päättää milloin mitäkin tapahtuu, pönkittää se jälleen kerran johtajuuttasi koirankin silmissä.

(4.)Koeta myös hankalan räksyttäjän tai muun epätoivotun toiminnan kohdalla olla lässyttämättä koirallesi ("älähän nyt viitsi, se on vain naapurin Murre),  sillä positiivinen äänensävysi vain vahvistaa juuri sillä hetkellä tapahtuvaa toimintaa. Nykäise hieman napakasti remmistä ylös tai sivulle päin, jonka jälkeen löystä remmi heti ja jatkaa matkaa päättäväisesti!

(5.)Anna koirallesi työ! Toimii ainakin vähän isommilla koirilla, miksei pienemmilläkin. Hommaa eläintarvikeliikkeestä tai esim. nettikaupasta koiralle reppu! Taitava väsää tällaisen itse. Käykää kaupassa ja koira saa kantaa ostokset tai anna sen kannettavaksi muuten vain joitain tavaroitasi lenkin ajaksi. Koira oppii että sillä on tehtävä, joka tulee suorittaa. Koirat jaksavat kantaa painaviakin juttuja, joten tämä kuluttaa koirasi energioita myös hieman tavallista lenkkeilyä enemmän.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ottaa rennosti vaan ja tuoda oma rauhallinen ja jämpti olemus esille kehonkielellä, joka kertoo koiralle eniten. Kaikki nyt vaan iloisella mielellä ulkoilemaan ja nauttimaan keväisestä säästä lapsien ja koirien kanssa! Tsemppiä ja sinnikkyyttä lenkkipoluille!

Aurinkoisin terveisin Minttu, Juliet, Salvador ja Mimo

Puuhaa pihalle

Superhyväksi todettu aktivointivinkki niille joilla on oma (aidattu) takapiha, jossa koirat voivat olla! Nyt etenkin, kun kaikkialla taitaa olla lunta ainakin jokunen sentti, tämä on koirille oikein kiva aivotyöskentelyn paikka. Meillä koirat syövät kerran päivässä nappulaa sekoitettuna raakaan lihaan tai muuhun koiranmakkaraan. Joka päivä pyrin myös antamaan lihaisia luita tai esimerkiksi jäisiä mahapalloja tai muita sisäelimiä. Ovat erinomainen täydennys ruokavalioon ja antavat koirille tekemistä. Annan nappulat aina eriaikaan päivästä kuin luut, joka on tärkeää ruoansulatuksen kannalta.

Nyt olen kuitenkin keksinyt antaa aina joka ilta nämä mainitsemani luut/sisäelimet tai kuten eilen luita, mahapalloja, nakin palasia ja kuivattua kanaa ulkona! Heittelen palaset ympäri pihaa lumeen, joten niiden esimiseen menee jonkin aikaa, kun uppoutuvat lumen alle. Näin koirat saavat kivaa aivotyöskentelyä ennen nukkumaan menoa ja toteuttavat näin myös koiraeläimille luontaista käyttäytymistään etsiä itse ruokansa. Toki jos koirat pitävät pelkistä nappuloistaan, voi niitäkin pihalle heittää. Meillä vaan ollaan turhan nirsoja, jotta kurkusta menisi alas kuivia nappuloita ilman lisukkeita. Onhan toisaalta myös ehkä palkitsevampaa etsiä todella hyvän makuisia ja tuoksuisia ruokia, joita joutuu myös vähän pureskelemaan, repimään ja kaluamaan. Tietysti tämän voisi toteuttaa myös vaikkapa lähimetsässä tai pellolla pitkässä remmissä, mutta näin pienen vauvan kanssa on kätevää, kun voimme iltasella katsella lämpimästä ikkunan takaa, kun koirat viihtyvät itsekseen pihalla touhuamassa :)

Have fun!

Vauvaperheen arkea ja ulkoilun haasteita. Vinkkejä vinkuvan koiran korjaamiseen.

Tässä vihdoin kuvaa meidän pikkuisesta prinsessastamme! Ikää hänelle on nyt karttunut huimat 10 viikkoa ja nimensäkin hän sai viikko sitten! Pieni nappisilmämme kasvaa hirmuista vauhtia, niin ettei itsekään meinaa pysyä menossa mukana. Eilen oltiin synnyttämässä, huomenna varmaan jo viemme pientämme kouluun! :D Onneksi ei sentään ihan vielä, mutta kehitys on silti huimaa. Hän on kova hymyilemään meille tämän tästä ja jokellellutkin on jo jonkin aikaa! Jännityksellä odotan hänen liikkeelle lähtöään, joka tuo taas uusia haasteita ja vaiheita koirienkin kanssa. Mutta luojan kiitos, siihenkin on vielä reilusti aikaa!

Arkemme rullailee erinomaisesti päivä päivältä eteen päin. Ongelmat vauvan ja eläinten yhteiselossa ovat edelleen jääneet hyvin vähäisiksi. Vaikeinta on oikeastaan ollut sovittaa  lenkitysaikoja ja vauvan hoitoa yhteen. Tämä on varmasti hyvin tavanomainen ongelma kaikissa perheissä, joissa on uusi vauva ja koira. Etenkin nyt kunnon pakkasten saapuessa, emme pääse vaunujen kanssa liikkeelle, kun vauvojen pakkasraja -10 on kolissut rikki melkeinpä jokaisena päivänä. Minun on siis päästettävä koirat pihalle asioilleen useimmin kuin normaalisti tai tehtävä lyhyempiä lenkkejä. Myös sen vuoksi että Salvadoren tassut ovat kovilla pakkasilla koetuksella, jolloin en raaski sitä raahata perässämme sen klenkatessa jokaista jalkaa vuorollaan. Mieheni ollessa töissä meidän on siis oltava vain aloillamme kotosalla. Onneksi kevät on jo aika lähellä. :)

Kannattaa kuitenkin tällaisia ongelmia kohdatessa muistaa, että turhautuessaan kotona köllöttelyyn ongelmat koirien kanssa saattavat kärjistyä entisestään ja koiralta on tällöin turha vaatia kunnollista itsehillintää ja koiran käyttäytyminen vauvankin kanssa saattaa olla liian riehakasta. Energiat olisi syytä purkaa tietyin väliajoin. Koiria voi aktivoida muillakin tavoin, kuten tekstissäni "Vaivaan kuin vaivaan" olen käynyt läpi aktivoinnin tärkeyttä ja vaihtoehtoja jokaiselle päivälle. Ymmärrän kyllä, että aikaa koirille voi olla vaikeampaa löytää vauvan hoidon keskellä, kun kotia ja itseäänkin olisi välillä mukava hoitaa. Itse olen ratkaissut ongelmaa myös ottamalla koirat mukaan kyläilemään vanhempieni luokse. Heillä on juoksumatto, jossa koirat saavat kyläillessämme purkaa energioitaan.

Meillä välillä hermoja raastaa Salvadoren vinkuminen erilaisissa tilanteissa. Yritämme aina ignoroida ei-toivotun ääntelyn ja ohjata koiran tekemään jotain muuta. Mutta päivinä joina tekeminen on ollut vähäisempää, koirat ovat myös paljon innokkaampia lähtemään ulos, jolloin vinkumista ilmenee kun alan pukeutua ja koirat huomaavat merkkejä lenkkiajankohdan lähenemisestä. Vinkumiseen tai muuhun ääntelyyn on vaikea puuttua komentamalla, joten suosittelen aina ensisijaisesti ignorointia. Usein koirat lopulta lopettavat, kun huomaavat ettei käytös tuo haluttua tulosta. Sama pätee muuhunkin ei-toivottuun käytökseen, jolla koira yrittää saada jotain ihmiseltä. Oli se sitten huomiota, ruokaa tai lenkille lähtöä. Koiran käytös saattaa käydä raskaaksi itselle etenkin tässä tilanteessa sille osapuolelle, joka on kotona vauvan ja koirien kanssa suurimman osan ajastaan. Tämäkin voi siis olla hyvä työstämisen paikka jo ennen kuin vauva on tulossa perheeseen.
Salvador taas hankalana tapauksena on osoittanut, ettei ignorointikaan aina jokaisen koiran kohdalla toimi, sillä en ole koskaan sen ollessa minulla palkinnut tai huomioinut vinkumista millään tavalla. Sen tapauksessa parhaiten on toiminut rutiinien rikkominen. Eli pyrin lähtemään eriaikoihin joka päivä lenkille ja niin ettei sitä edeltäisi aina jokin sama tapahtuma, kuten oma ruokailumme tai voin vaihtaa lenkkivaatteet päälle jo reilusti aikaisemmin. Koetan myös tehdä välillä lenkkiä edeltäviä toimintoja ihan muuten vain, jotta koirat huomaisivat, etteivät ne aina tarkoitakaan lenkkiä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että monille koirille sopivat tietyt rytmit ja rutiinit, mutta joskus niistäkin saattaa kehittyä ei-toivottua käytöstä, kuten meillä, tällöin asiaan kannattaa pureutua. Ei ole koirankaan näkökulmasta mukaavaa käydä ylikierroksilla aina, kun jokin merkki näyttää ulos lähemiseltä. Lenkitkin sujuvat taatusti paremmin, kun koira on jo ennen lähtöä rauhallinen eikä sekaisin innosta. Tätä mielentilaa kannattaa siis kärsivällisesti odottaa, eikä ainakaan innostaa koiraa riehakointiin. Kuinka tuskaisaa onkaan samanaikaisesti pukea kuumia talvivaatteita itselle ja vauvalle, kun jaloissa pyörii ja vinkuu hyperaktiivinen karvakasa häntä piiskaten jokaisen läsnäolijan naamaa?

Nimim.
Kevättä odotellessa :)

Onnellisesti kotona!

Tervehdys taas kaikille lukijoilleni ja pahoitteluni, kun viime kerrasta on vähän kulunut aikaa! Ymmärrätte varmaan, että arki on viime aikoina ollut hieman erilaista ja olen etsinyt aikaa kirjoittelulle jo jonkin aikaa. :)

Pienokaisemme syntyi vihdoin kaksi viikkoa ja kaksi päivää yli lasketun ajan. Haluan jakaa tämän elämäni taianomaisimman ja upeimman suoritukseni teidän kaikkien kanssa.
Synnytys jouduttiin käynnistämään, eikä kokemus todella ollut helpoimmasta päästä. Menimme sovitusti aamulla sairaalaan ja aloin saada neljän tunnin välein lääkkeitä, eräänlaisia hormooneja, jotta synnytys alkaisi käynnistymään. Ensimmäiset lääkkeillä aikaan saadut supistukset alkoivat puoli kolmelta yöllä 25 tuntia ennen, kuin vauva oli sylissä. Vietin suurimman osan ajasta kävelemällä ympäri sairaalan käytäviä, kiikkustuolissa kuuman kaurapussin kanssa tai suihkussa, mikä vain antoi edes hetkellisesti paremmat oltavat. Uni jäi siis kaiken lisäksi erittäin vähälle. Onneksi sain kuitenkin tuntien kuluessa vahvoja kipulääkkeitä ja hieman ummistettua silmiä niiden avulla ennen kuin jouduin tuntikausiksi makaamaan epämukavasti kiinni vauvan sydänkäyrää ja liikkeitä tarkkailevaan koneeseen, sillä jossain kohtaa nousi huoli vauvan kunnosta hieman turhan vilkkaiden käyrien ja vihertävän lapsiveden vuoksi. Synnytysosastollakin oli ruuhkaa, joten jouduimme odottelemaan pitkään omaan huoneeseen pääsyä. Onneksi mieheni oli kuitenkin koko ajan tukenani, kun sitä tarvitsin. Lopulta synnytysosatolle päästyämme pääsin taas jaloittelemaan ja lämpimään suihkuun. Silloin kuitenkin kiellettiin syöminen ja juominen leikkausriskin vuoksi ja olin todella janoinen! Tähän vaivaan sain imeskellä jääpaloja. Vauvan päähän asennettiin anturat, jolloin käyrien tarkkailu oli helpompaa ja tarkempaa. Minunkaan ei tarvinnut maata koko aikaa paikoillaan, kuten aikaisemmin. Sitten minulle laitettiin tippa ja oksitosiinia suoraan suoneen. Kovemmat ja todella kivuliaat supistukset alkoivat tulla muutaman minuutin välein. En todellakaan ollut uskonut kipuja niin koviksi ja voimaa vieviksi. Aikaa kului ja kohdunsuu ei tarkastusten välillä ollut auennut niin paljoa kuin olin kuvitellut kivuista päätellen, joten epätoivo alkoi iskeä minuun. Oksitosiini annosta lisättiin edelleen vähän väliä. Minulle suositeltiin epiduraalia ja ilokaasua helpottamaan oloa. Niistä olikin aivan tajuttoman paljon apua, enkä voisi kuvitellakaan, että olisin kieltäytynyt, niin järkyttäviä kivut olivat. Pärjäsin koko ajan kuitenkin hyvin mieheni ja ihanan päämäärän ajattelun avulla. Annosta lisättiin edelleen. Ihmettelin kun toinen epiduraali ei enää tehonnut, sillä yht äkkiä, kun olin aikaisemman epiduraalipistoksen ja ilokaasun voimin saanut kerättyä itseäni olikin ponnistusvaihe jo lähtenyt käyntiin! Ponnistaminen oli myös sanoinkuvaamattoman raskasta ja vauva painoi loppuun asti kylkiluitani kipeästi, joka vaikeutti ponnistamista. Vauvan päässä olleet anturat alkoivat ilmoittaa ennakoivasti vauvan mahdollisesta heikkenevästä tilasta, joten synnytystä piti nopettaa ja hänet autettiin imukupilla maailmaan. Näin ensimmäisenä hänen tuuhean tukkansa, joka antoi huimasti voimaa kätilöiden ja mieheni kannustuksen lisäksi loppurutistukseen. Viimeinkin yhdeksän kuukauden, kahden viikon ja kahden päivän odotuksen jälkeen sain hänet rinnalleni ja näin hänen kauniit silmänsä. Täytyimme mieheni kanssa onnesta ja ylpeydestä! Kaikki kauhun hetket olivat nyt takana ja unohduksissa. En edes huomannut enää, kun jälkeiset tulivat ja sain muutamia tikkejä, niin lumoutunut vauvaamme olin. Itseasiassa jokainen kivulias sekunti, jonka olin käynyt läpi alkoi tuntua samalla hetkellä upealta ja kultaiselta asialta, joka oli saattanut rakkaan tyttäremme luoksemme. Olisin ollut välittömästi hänen vuokseen valmis, vaikka uusimaan koko homman!

Vauva voi heti hienosti ja saikin elämänsä ensimmäiset huippu pisteet 9/9/10 :). Sairaalassa vietin yhteensä noin viitisen päivää. Opettelimme ihanan Tyksin henkilökunnan avustuksella tuntemaan, hoitamaan ja minä imettämään häntä. Niitä ikimuistoisia päiviä en unohda koskaan! Minun ollessani sairaalassa mieheni, myös isäni ja ystäväni hoitivat hommiani kotona eli eläinlaumaa, johon kuuluvat siis kaksi koiraa ja kolme kissaa. Tämä on jokaiselle sellaiselle kumppanille, joka ei osallistu toisen tavoin eläinten hoitoon, hieno tilaisuus luoda syvempää suhdetta ja luottamusta etenkin koiriin. Koirat kunnioittavat aina enemmän sitä henkilöä, joka antaa ruokaa ja ulkoiluttaa.

Mieheni vei koirille sairaalassa olessani vauvan tuoksuisen myssyn, jonka hän puki nallen päähän ja piti tätä iltaisin sylissään sohvalla luoden vauvan tuoksusta jälleen assosiaaton johtajuuteen. Koirat saivat vähän matkan päästä haistella, mutta eivät kosketella. Koirien erinomaista hajuaistia kannattaa hyödyntää, sillä ne haistavat kyllä kaukaakin jokaikisen tuoksun erikseen ja luovat tästä itselleen käsityksen. Esimerkiksi meille ihmisille lihakeitto tuoksuu lihakeitolle, mutta koirat haistavat lihan, kasvikset, mausteet, kaikki tuoksut erikseen ja yhdistävät ne ruokailuun. Meidän ihmisten sitä on vaikea ymmärtää, mutta ne haistavat siis tästä kotiin kuljetetusta myssystäkin, pelkästään ollessaan samassa huoneessa, vauvan oman tuoksun, sairaalan, äidinmaidon, minut, aivan kaiken mikä myssyä on koskettanut lähiaikoina. Olen kuullut, että jotkut ihmiset antavat koiran leikkiä tai järsiä vauvan tuoksuisia asioita tai sijoittavat sen ruokakupin alle luodakseen positiivisen mielleyhtymän vauvaan. Itse en halunnut näin tehdä, sillä en myöhemminkään toivo koirieni jyrsivän lasteni tavaroita tai etenkään syövän vauvani päältä. :D Jos jonkin asian halutaan olevan kiellettyä, on sen oltava sitä aina. Muutoin koiran voi olla vaikea tietää milloin jotakin asiaa saa tehdä ja milloin ei. On parempi ottaa varman päälle ja olla johdonmukainen, etenkin kun on kyse niinkin tärkeästä asiasta, kuin vauvan turvallisuus. Koirilla on oltava omat lelut ja tavarat, jotka esitellään koiralle ja annetaan lupa leikkiä. Ne tietävät kyllä jo pelkästään tuoksusta ja mielleyhtymästä mikä on niiden omaa ja mikä ei. On vain tehtävä selväksi, että jokaisella asunnosta löytyvällä esineellä ei saa leikkiä tai edes koskea.

Kun kotiin tulokin viimein vauvan kanssa koitti, suunnittelin etukäteen tarkoin, kuinka toimimme ja keskustelimme asiasta mieheni kanssa. Meillä koirat ovat poissa ollessamme yläkerrassa lapsiportin takana, jolloin saamme aina tulla rauhassa kotiin ja riisua vaatteet ilman yltiö iloisia koiria toivottamassa meitä tervetulleeksi ja säheltämässä jaloissa. Tällä vältetään helposti myös koirien karkaaminen oven avaamisen yhteydessä, jota tapahtuu valitettavan paljon ainakin muille ihmisille. Vähintään kerran parissa kuukaudessa, jostain ovesta näkyy ryntäävän utelias energinen koira luvattomasti ja useimmiten hyökkää räksyttämään muille ulkoileville koirille. Tämä on hyvä keino myös eroahdistusta kärsivien koirien avuksi, sillä kun kotiin paluusta ei tehdä maailman parhainta ja erikoisinta tapahtumaa koiralle, ei se myöskään yhtä toivottomasti odota ihmistä kotiin. Yläkertaan tullessamme käskemme myös koirat pois portilta istumaan ja odottamaan. Näin vältetään esimerkiksi vaaratilanteet portaiden yläpäässä ja hillitsemme myös valtaisaa jännitystä. Meillä keittiö, oleskelutilat, makuuhuone ja toinen vessa sijaitsee yläkerrassa, joten tulemme siis aina ylös esimerkiksi kauppakassien kera ja sillä kertaa siis turvakaukalon ja vauvan kanssa. Koirat odottavat aina kunnes tavarat ovat poissa käsistä, jonka jälkeen menen tervehtimään ja vapauttamaan ne maltillisesti. Vauvan tullessa ensi kertaa kotiin kuljetin laumanjohtajana hänet turvakaukalossa koirien ohi ja annoin mieheni huolehtia riisumisesta, kun itse lähdin koirien kanssa ulos purkamaan niiden energioita. Tiesin että ne ovat odottaneet minua ja niiden on vaikea pysyä nahoissaan saapuessani, joten parasta oli olla odottamatta suurempaa keskittymistä ja rauhallista käyttäytymistä uuden tulokkaan luona ennen, kuin ne olivat päässeet kunnolla ulos päästämään höyryjä ja tervehtimään minua. Mikäli olet itse siinä kunnossa, ettet heti sairaalasta päästyäsi jaksa tai pysty lähtemään ulos koirien kanssa, tervehdi ne toisessa huoneessa, jottei ensimmäinen mielleyhtymä vauvaan olisi riehakas jälleennäkeminen kanssasi. Joku muu voi varmasti sitten käyttää koirasi ulkona purkamassa energioita.
Emme ensimmäisenä päivänä päästäneet koiria aivan lähelle, jotta kunnioitus vauvaa kohtaan alkaisi heti alusta. Susiemotkaan eivät päästä toisia susia ollenkaan pentueensa lähelle ensimmäisinä viikkoina. Jotkut koirat tietävät tämän luonnostaan, eivätkä tule sinun tai vauvan lähelle. Älä siis heti huolestu tällaisesta käytöksestä ja pakota koiraa vauvan lähelle. Anna mielenkiinnon tulla luonnostaan. Voit halutessasi omalla elekielelläsi näyttää koiralle, että omistat vauvan, eikä koiraa tarvita nyt lähellä. Aina ei tarvitse komentaa, sillä se voi olla hyvinkin negatiivinen kokemus koiralle, jota emme halua sen tuntevan vauvan lähellä. Koirat ymmärtävät paremmin eleitä, kuin sanoja ja ne ovat luonnollisempia etenkin tällaisissa tilanteissa. Voit ilmaista itseäsi esimerkiksi tuijottamalla, jäykistelemällä tai murisemalla. Ne eivät ole koiralle rangaistus samalla tavalla, kuin ehkä kovat käskyt ovat, vaan eräänlainen varoitus. Muista kuitenkin joka tapauksessa aina olla tosissasi ja tarkoittaa sitä mitä sanot tai teet. Koirat kyllä tietävät jos et ole. Voit harjoitella elekieltä myös jo ennen vauvan tuloa ja kokeilla sen tehoa juuri sinun koiraasi. Jos koirasi  haukkuu, jäykistelee tai murisee sinulle tai muille ihmisille, on koira poistettava ainakin vauvan läheltä ja jatkettava harjoittelua turvallisesti esimerkiksi kuonokopan ja hihnan avulla. Ammattilainen osaa auttaa parhaiten. Ota tällaiset eleet aina vakavasti, vaikka ne eivät aina välttämättä edelläkään puremista, mutta ovat merkki dominoinnista ja/tai epävarmasta koirasta, jonka käytös ajan kanssa saattaa muuttua aggressiiviseksi.

Yhteenvetona sanoisin, että elämämme saman katon alla on lähtenyt käyntiin vauvan ja eläimien kanssa erittäin hienosti, jopa paljon paremmin kuin ikinä osasin odottaakaan ja olen aivan varma, että jokaikinen koirien kanssa vietetty minuutti ja tehty harjoitus on ollut hedelmällinen ja auttanut meitä pääsemään tähän pisteeseen ja tulokseen, jolla kaikkien arki on miellyttävää. Pitäkää siis turhautuessannekin mielessä, että jokainen hetki auttaa teitä pääsemään tavoitteeseenne ja koko loppu elämänne on teistä itsestänne kiinni, niin tässä, kuin muissakin elämän osa-alueissa!
Lisää seuraavista päivistä ja viikoista kirjoitan taas mahdollisimman pian! Toivottavasti taas näistäkin jakamistani kokemuksista on jollekin hyötyä ja iloa. Onnea ja voimia kaikille harjoituksiin, odotukseen ja elämään oman laumanne kanssa!



Kuvaa vauvasta en nyt pysty jakamaan, vaikka haluaisin, sillä tällä hetkellä käytössä olevan tietokoneemme USB-portit ovat sökönä, mutta voin kertoa hänen olevan aivan valloittavan suloinen pikku pörröpää <3

Tyyntä myrskyn edellä.

No niin yliajalla ollaan eli 40+1 menossa. Eilen käyty neuvolassa ja vauva oli kyllä vähän laskeutunut ja minun paino pudonnut. Muita merkkejä lähestyvästä synnytyksestä on ollut unen maistuminen vähän liiankin hyvin, kun kroppa valmistautuu synnytykseen, sekä eilinen ilta ja tämä päivä mennyt itkuparkuraivarien parissa. Jonkinmoista hormonimyrskyä siis ilmassa. Harmittavaista kun sille ei itse mitään mahda, vaikka ei ole mitään syytä olla itkuinen tai vihainen. Toivoisin vain että voisin jo olla oma iloinen itseni ja vauva saapuisi valloittamaan sydämemme. Onneksi kultaakin kalliimpi mieheni on ollut ymmärtäväinen ja tukenut minua. Hetki sitten saapui kaupasta lasti kaipaamiani vihreitä kuulia ja muita herkkuja piristämään mieltä :)

Kytkettiin eilen pistorasiaan mainostamani D.A.P haihdutin, josta siis luettavissa enemmän "Mielialaan" otsikon alla. Toivotaan että se tuo sopivasti mielenrauhaa koirille minun ollessa sairaalassa ja vauvan tullessa kotiin. Olen nyt myös viime päivinä "ajanut alas" koiria, tarkkoittaen siis että olen hieman vähentänyt liikuntaa, jotta liikunnantarve ei heillä olisi niin suuri, kun meillä siihen on pian vähemmän aikaa. Ainakin aluksi kun minä olen sairaalassa ja kotiutuessakin imetyksen harjoittelu ja muutenkin totuttelu uuteen rytmiin uuden perheen jäsenen kanssa vie aikansa, sekä minunkin on palauduttava kunnolla synnytyksestä ennen pitkille lenkeille lähtöä. Kannattanee siis totuttaa koiria jo etukäteen vähän vähemmälle, jottei yllätäen ero entiseen olisi valtaisa. Päivän rutiineja, kuten ruokailu- ja lenkkeilyaikoja saattaa myös olla hyvä hieman sekoittaa etukäteen, sillä et välttämättä vauvan kanssa pääse samalla lailla liikkeelle kuin aiemmin, josta useat koirat voivat suurestikin hämmentyä, turhautua ja ahdistua. Voit antaa tällaisessa tilanteessa jonkin aktivointilelun/luun/ruoan koiralle, jos sinulla kestää ulos lähteminen esimerkiksi imetyksen tai vauvan pukemisen takia ja koira vaikuttaa jo hermostuneelta. Meillä aidattu piha tulee varmasti tässäkin olemaan oikea kultakimpale, kun voimme vapauttaa koirat pihalle tekemään pikaisimmat tarpeensa ja päästämään hieman höyryjä ulos jos lenkille lähtö venyy.

Varaudu myös itse henkisesti sellaiseen, että kaikki eläimet, jopa omat rakkaatkin, saattavat alkaa tuntua todella likaisilta ja kamalilta. Kauhulla odotan kohtaako minua tällainen vähänpuhuttu ilmiö, joka liittyy hormonimyrskyyn synnytyksen jälkeen. Joillekin se iskee jo aikaisemminkin. Onneksi tämä menee ohi muutamassa kuukudessa, mutta ne jotka eivät sitä tiedä saattavat luopua eläimestään, kun olo sen lähellä tuntuu sietämättömältä. Itse kuuluisa eläinkouluttaja Tuire Kaimiokin on tämän henkisen helvetin käynyt läpi, vaikka luulisi työkseenkin eläinten parissa toimivan henkilön viimeiseksi alkavan karsastaa omia eläimiään. Tämmöinen ällötys ei myöskään koske ainoastaan eläimiä, vaan oikeastaan ihan kaikkea. Tämä on todennäköisesti jonkinlainen luonnon oma keino saada emo pitämään pentunsa puhtaana ennen kunnollisen vastustuskyvyn kehittymistä. Älä siis huolestu tai pelästy tämmöisiä tuntemuksia. Ne ovat täysin normaaleja ja menevät itsestään ohi. Puolison tai ystävän apu elukoitten kanssa tässäkin tilanteessa on siis varsin toivottavaa, joten aloita kysely jo hyvissä ajoin.

Nyt iso kiitos ja kumarrus ahkerille lukijoilleni. Toivottakaa onnea jottemme kauaa joutuisi enää odottelemaan pikkuistamme maailmaan. ;)

Johtajuusharjoituksia

Upeita tuloksia saatu Herra Pitkäkuonon kanssa erilaisten johtajuusharjoituksien avulla viime aikoina, joista pakko nyt vähäsen kertoa. Ehkä tästä tarttuu teille lukijoille taas muutama vinkki korvan taakse.
Olen aina pitänyt huolta siitä, että koirat tietävät minun olevan johtaja erilaisilla arkipäiväisillä asioilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ovesta menotilanteet, joissa on siis tärkeää mennä aina itse ennen koiraa. Olipa kyseessä mikä ovi tai portti tahansa. Tämä on mielestäni hyvä olla myös hallinnassa vauvan tuloa varten tai lapsiperheissä, jottei koira ryntäile paikasta toiseen miten sattuu ja esimerkiksi törmää lapseen, hänen ollessaan oven suulla. Meillä koirat istuvat aina ovella siihen asti, että saavat luvan tulla minun perässä. Tätä varten on hyvä opettaa koiralle "odota" käsky, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä itseltä, mutta ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovinkaan hankalaa.

Pyydä koira istumaan, tässä tilanteessa yleensä palkkaan koiran heti jo pelkästä istumisesta, jotta se tietää mitä odottaa. Naksutin on taas oiva apu, jos sitä olet käyttänyt. Sen jälkeen ota pieni askel taakse päin ja palaa takaisin palkkaamaan koira. Jos koira lähtee liikkeelle astuessasi taakse, palauta se takaisin istumaan ja aloita alusta. Jos askeleen astuminen ei heti onnistu, voit myös vain nojata hieman taakse ja sitten palkata. Pikku hiljaa kun koira alkaa käsittämään mistä on kyse, otat askeleen, toisen ja kolmannen jne ja palaat palkkaamaan. Tätä opetellessa ei kannata pyytää koiraa luokse, vaan palata aina palkkamaan, jottei koira ala odottamaan liikkeelle lähtöä ja nouse siksi liian hätäisesti. Lisää tähän lopulta käsky "odota", jonka sanot ennen liikkelle lähtöäsi ja vaikkapa käsimerkki, jossa näytät sormea tai kämmentä koiralle. Kun homma alkaa olla kunnolla hallinnassa, siirrä toiminto ovelle. Vaatii varmasti monelta koiralta taas lisää kärsivällisyyttä olla ryntäämättä totutusti ovesta, joten älä ihmettele, jos homma ei heti luista vaan jatka harjoitusta.

Muista että jokainen koira ikään tai rotuun katsomatta voi oppia uusia asioita. Vaaditaan vain kärsivällistyyttä, johdonmukaisuutta, paljon toistoja ja huippu hyviä herkkuja motivoinniksi. Joillekin koirille toimii paremmin lelu, kuin herkku. Toinen koira saattaa oppia homman hetkessä, kun taas toinen vaatii enemmän toistoja ja edistyy hitaampaa. Pennut eivät jaksa keskittyä pitkiä aikoja, joten harjoittelu kannattaa tehdä hyvin lyhyissä jaksoissa. Lisää motivaatiota tuo koiralle, kun onnistuneiden toistojen jälkeen tulee "jackpot", jossa koira saa paljon nannoja, kehuja ja rapsutuksia. Tämän jälkeen voit pitää tauon ja jatkaa taas hetken päästä. Itse opetan uudet asiat aina kymmenen sarjoissa, joissa varaan noin kymmenen herkkupalaa käteen, eli kymmenen toistoa, jackpot, tauko ja homma jatkuu. On hyvä lopettaa kaikki harjoitukset aina koiran onnistumiseen, eli kannattaa lopettaa vaikka koiralla riittäisi vielä mielenkiintoa, sillä silloin mielenkiinto pysyy yllä seuraavalla kerrallakin, eikä hommasta tule pakkopullaa. Johtajan ominaisuudessakin on tärkeää aina päättää milloin leikki, ruokailu, harjoitus yms. aloitetaan ja milloin lopetetaan. Älä anna koiran siis vaatia mitään sinulta.

Tällaisia johtajuusharjoituksia voi soveltaan moniin eri tilanteisiin normaalin päivän aikana.  Voit päättää milloin leikitte, milloin syötte, milloin lähdette lenkille. Voit opettaa koiraa odottamaan ruokaansa toisessa huoneessa samalla odotusharjoituksella. Voit opettaa odottamaan lupaa istuen ruokakupin edessä. Meillä opetettiin koira uudessa asunnossa odottamaan aina portaiden ylä -tai alapäässä, kunnes ihminen on kulkenut portaat, jottei tulisi ryntäilyä samaan aikaan, kun on vauva sylissä portaissa. Kaikki tällaiset harjoitukset tekevät sinusta johtajan koiran silmissä ja opettavat koiralle kärsivällisyyttä, jota lastenkin kanssa tarvitaan.

Mimo ja nakki

Meillä on saatu viime aikoina panostamalla kaikenlaisiin johtajuusharjoituksiin siis uusia positiivisia tuloksia, joista minun piti nyt vähäsen avautua tämän päiväisen huippulenkin jälkeen. On ollut siis Salvadoren kanssa jo pitkään ongelmana vetäminen remmissä, sekä hävyttömyyksien huuteleminen muille koirille, mutta viime kuukausien raadanta on vihdoin alkanut tuottaa huimia tuloksia, kun päätin vauvan syntymän lähestyessä kunnolla pureutua asiaan. Saimme pari viikkoa sitten heittää hyvästit vedonestopannalle, koska kävely minun takana tai sivulla on alkanut sujua niin erinomaisesti. Tämä saavutettu satojen pysähtymisien avulla aina, kun remmi on kiristynyt tai Salvador on koettanut kävellä ohitseni. Olen myös kotona lisättyjen johtajuusharjoitusten lisäksi kiinnittänyt yhä enemmän huomiota omaan kehonkieleen ja rauhalliseen, sekä päättäväiseen mielentilaan, jonka koirat kyllä ovat aistineet! Hermoja on siis koeteltu. Tänään päätin taas kerätä rohkeuteni ja rynniä lenkille siihen kello viiden ruuhka-aikaan, kun kaikki ihmiset ovat koirineen lenkillä, jota yleensä välttelen ja muiden koiren ohitukset sujuivat täysin vaivatta ja mukisematta. Tämä on ollut jo pitkään ainoa ongelmamme ja toivon, että vihdoin saamme huokaista helpotuksesta. Aina ennen kun edistystä on tullut, on jokin mennyt lenkillä pieleen, yleensä jonkun muun irtonainen koira on juossut tai hyökännyt haukkumaan luoksemme ja kaikki on taas mennyt valtavasti takapakkia. Tällä kertaa kaikki on kuitenkin sujunut hyvin jo pitkään ja uskon, että jäämme tälle tielle lopullisesti! Helpottaa valtavasti jos voimme lenkkeilläkin rauhassa vauvan ja koirien kanssa.

Huomenna tulee täyteen huimat 39 viikkoa pitkää odotusta ja H-hetki lähenee päivä päivältä! Päätän tämän päiväisen kirjoitukseni tähän, sillä koneen äärellä istuskelu pitkiä aikoja ei tunnu enää tässä vaiheessa kovinkaan mukavalta ja siirryn aikani kuluksi treenailemaan koiruja odotellessani ihanaa miestäni kotiin. Lähettäkää ihmeessä lisää palautetta tai kysymyksiä, jos jokin jää mietityttämään. Vastaan otan mielelläni myös toiveita aiheista, joista haluaisitte tietää enemmän, niin katsotaan mitä voin tehdä!

Mielialaan

Tänään pistetty tilaukseen D.A.P haihdutin, joka on tunnettu ja toimiva tapa auttamaan koiraa kaikissa stressiä aiheuttavissa tilanteissa, kuten meillä nyt vauvan tuloa ajatellen. Haihduttaa siis huoneilmaan koirien omia feromoneja, jotka vaikuttavat rentouttavasti ja lohduttavasti lisäten koiran itseluottamusta huolestuttavissa ja pelottavissa tilanteissa. Uusien ärsykkeiden hyväksyminen on koiralle helpompaa ja auttaa tukemaan koulutusta, kun koira on rennompi. Ei kuitenkaan muuta muutoin koiran luonnetta tai tee siitä flegmaattista, joten ei syytä huoleen. Koiraa tyynnyttävä feromoni on ainetta, jota imettävä emo erittää tyynnyttääkseen pentujaan. Paras mahdollinen tulos saavutetaan, kun yhdistetään myös saatavilla oleva D.A.P panta haihduttimen kanssa. Olemassa on myös suihke, jota voidaan käyttää pakoissa, joissa ei ole pistorasiaa, kuten autossa.  Tuotteet eivät vaikuta muihin eläimiin tai ihmisiin. Kissoille on saatavana oma Feliway suihke.

Suosittelen lämpimästi kaikille vaikka vain ekaksi kuukaudeksi, kun vauva tulee! Eikun ostoksille eläinkauppaan tai esimerkiksi Peten Koiratarvikkeen nettikauppaan, jonka linkki pitäisikin löytyä alempaa sivustoltani. :)

Rauha maassa.

Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen.

Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä.

Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkeitä tulevan vauvan lähellä, jotka tietysti voisivat huonolla tuurilla vahigoittaa vauvaa. Esimerkiksi vauvan ollessa sitterissä, haluan koiran olevan rauhallinen sen lähellä, eikä vaikkapa pelkäävän sitä erikoisen näköistä häkkyrää, joka keikkuu oudosti. Pelko voi aina johtaa aggressiiviseen käytökseen, jos siihen ei puututa. Harjoituksen avulla opetan koiraa myös yhdistämään positiivisia asioita vauvaan ja kaikkeen mikä liittyy vauvaan, joten harjoitus sopii ihan kaikille koirille. Tällä voit välttyä myös monissa perheissä vallitsevalta mielestäni järkyttävältä ongelmalta, kun koira laitetaan aina eri huoneeseen tai ulos vauvan ollessa paikalla. Käytännössä jotkut koirat siis elävät täysin eristettyinä muusta perheestä. Tämä on erittäin väärin ja ahdistavaa sosiaalista laumaeläintä kohtaan, joita koirat ovat.

Olen käyttänyt harjoituksessa apuna naksutinta, joka ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Naksutin on vain erittäin toimiva apu kaikissa tämän tyyppisissä harjoituksissa. Voit lukaista naksuttimen toimintaperiaatteista esimerkiksi tältä hyödylliseltä sivulta, mikäli kiinnostuit, sillä en aio nyt selostaa siitä sen enempää.
Naksutinkoulutus

Harjoitus alkaa:

Aina on helpompaa opettaa yhtä koiraa kerrallaan, joten kannattaa esitellä uusi asia kaikille erikseen. Tällä vältytään myös siltä, että jos laumassa jokin koirista pelkää, niin toinen mahdollisesti lauman arvoasteikolla alempi koira, saattaa kopioida tätä käytöstä, vaikka ei olisikaan yksinään pelännyt. Koirilla on aina arvojärjestys jokaisen perheen jäsenen kohdalla, vaikka et olisikaan siitä itse tietoinen.

Aloitin tuomalla sitterin koirani luokse ja pyysin sen tulemaan katsomaan. Kiinnitin kuitenkin huomion heti itseeni makupalojen avulla, ettei uuden jutun tutkailu tai haistelu pääse kehittymään liian villiksi. Ei kannata tehdä asiasta isompaa numeroa, vaan tyynen rauhallisesti tuoda esine paikalle, kuin se olisi ihan tavallinen juttu. Kuvittele koko ajan, että vauva on sitterissä, joten et voi hötkyillä tai panikoida. Liian pelokas koira ei myöskään syö, joten tällöin palkitseminenkin on hankalampaa. Tee tilanteesta siis rauhallinen ja rento. Muista oma kehonkieli. Hengitä syvään äläkä lässytä, sillä se saattaa saada koiran ajattelemaan, että nyt oikeasti tapahtuu jotain kamalaa. Ole hiljaa tai puhu rauhallisesti.

Tämän jälkeen pyysin koiraani menemään maahan sitterin lähettyville. Laita koira itse maahan tai istumaan, jollei se osaa käskyä.  Maassa ollessa koira on alistuvassa asemassa, jonka mielikuvan halusin koiralleni luoda. Onhan koiran oltava alistuva vauvallekin. Alistuvassa asemassa koira on myös omasta mielestään haavoittuvaisin, joten tässä tilassa koira saattaisi herkästi hermostua omituiselle heiluvalle asialle vieressään. Haluan siis tämän sijaan opettaa koiran yhdistämään makaamisen sitterin vieressä tai lähellä hyväksi asiaksi.

Huomasin Salvadoren olevan hieman epäluuloinen tulevista tapahtumista, joten jätin koiran ja sitterille välille kunnollisen tilan ja pidin sitteriä aivan paikallaan. Tässä kohtaa Salvador alkoi tarjota minulle sitterin koskettamista kuonollaan. Tätä en kuitenkaan toivonut, joten odotin sen kääntävän katseensa pois sitteristä, jolloin palkitsin sen välittömästi. Koiran ei pidä antaa tökkiä sitteriä kuonolla tai tassullaan, jolloin se voisi vahingossa satuttaa vauvaa, sen oikeasti ollessa sitterissä. Ei kulunut aikaakaan, kun asia meni perille ja Salvador rentoutui, mutta jatkoin harjoitusta, eli herkkujen jakamista oikeasta toiminnasta lähinnä luomaan positiivista kuvaa tilanteesta. Lopulta vein sitterin rauhallisesti pois palkaten Salvadoren vielä, kun se ei noussut ylös, vaan jäi odottamaan lupaa poistua paikalta.

Toistin tätä harjoitusta muutamana päivänä noin viiden tai kymmenen minuutin ajan, kunnes huomasin sen jo olevan täysin rauhallinen ja yhdistäneen sitterin tuomisen huoneeseen mukavaan tapahtumaan. Tämän jälkeen aloitin siirtämään sitteriä aina vähän lähemmäs koiraa ja pikku hiljaa aloin kiikuttaa sitteriä. Jos koira reagoi näihin muutoksiin jotenkin epäluuloisesti tai pomppaa pystyyn, aloita alusta laittamalla sitteri taas kauemmas. Olemme tällä harjoituksella päässeet siihen pisteeseen, että Salvador makailee tyytyväisenä ja rauhallisena kyljellään, joka on siis erittäin alistunut asento, sitterin heiluessa voimakkaasti ja sitä siirrellessä koiran eripuolille. Teen harjoitusta yhä päivittäin siihen asti, kun vauva saapuu ja tämänkin jälkeen, jotta olemme kunnolla valmistautuneita tuleviin koitoksiin.

Harjoitusta olen tehnyt myös turvakaukalon, leikkikehän ja vauvan näköisen lelun kanssa, jotta kaikki olisi mahdollisimman tuttua koirille, eikä mikään jännitä tai pelota, kun vauva lopulta kotiutuu. Voit käyttää kaikkia uusia juttuja tähän harjoitukseen, kuten vaunuja, jumppakaarta, syöttötuolia, mitä tahansa vauvan esinettä, jonka lähellä koiran on hyvä olla rento. Harjoituksesta on varmasti hyötyä koiralle, kuin koiralle ja arjesta tulee mukavampaa koko perheelle!

Koira sängyssä.. hyvä vai huono?

Ensimmäisessä tekstissäni kirjoitin, että olisi järkevää pohtia koiran rajat kotona uusiksi jo ennen vauvan tuloa, etteivät kaikki hämmentävät asiat tulisi yhdellä kertaa. Nyt aion paneutua tähän kohtaan siis tarkemmin. Kannattaa pohtia haluatko eläinten esimerkiksi käyskentelevän keittiössä ruoka-aikaan ja kerjäävän, ehkä jopa varastelevan vauvalta? Haluatko että makuuhuone on eläinvapaata aluetta, jotta vauva saisi nukkua ja olla rauhassa? Onko muita alueita, joita haluaisit eristää eläimiltä?
Meillä koirat ja kissat nukkuivat ennen meidän sängyssämme, mutta päätin muutama vuosi sitten riistää koirilta tämän oikeuden. Osittain Salvadoren päähän pinttyneen sänkyaddiktion vuoksi, sekä osittain pönkittääkseni omaa johtajuuttani koirien silmissä. Onhan se myös paljon hygieenisempääkin, eikä lakanoitakaan tarvitse vaihtaa kerran viikossa karvahaittojen vuoksi.

Homma oli kuitenkin silloin helpommin sanottu, kuin tehty ja tiedän, että monilla on sama ongelma riesanaan. Haluan siis tarjota muutamia vinkkejä avuksi, mikäli koet, että sänky olisi mukava saada koiravapaaksi vauvaa ajatellen. Itse ainakin koen mukavemmaksi saada laittaa vauva puhtaaseen sänkyyn lötköttämään kanssani, kuin karva/likapeitteiseen sänkyyn. Eikä tarvitse miettiä kokeeko koira vauvan uhkana "sängyssään".
Paras tapa on hankkia koiralle oma pehmeä ja tilava peti ja sijoittaa se aluksi sängyn viereen. Voit myös korottaa pedin ylemmäs, jotta koira on lähempänä sinua ja myös sinä sitä. Itselleni ainakin koiran heivaaminen sängystä oli aluksi henkisesti erittäin raskasta, kun olin tottunut sen läsnäoloon ja tunsin olevani jotenkin paha sitä kohtaan. Jollei koira suorastaan ihastu uuteen järjestelyyn, voit auttaa sitä yhdistämällä uuden pedin positiivisiin asioihin. Syötä sille herkkuja uuden pedin päältä ja kehu ja ylistä, kun koira lähenee uutta petiään tai kipuaa sen päälle. Ole kuitenkin rauhallinen, jotta mielentila on sama kuin nukkumaan menessä, eikä kuin lenkille lähdössä. Helli koiraa ollessasi itse omassa sängyssäsi ja sen maatessa pedissään vieressäsi. Näin yhdistät pedin rauhoittumisen ja hyvän oloon. Koira oppii, että olet laumaeläimen tarpeiden mukaisesti lähellä, vaikka ei pääsekään sänkyyn.

Salvadorelle minun sänky oli kuitenkin aina se paras paikka, johon se oli erittäin vahvasti addiktoitunut johtuen myös eroahdistuksesta. Salvadorea jouduttiin satoja kertoa kieltämään menemästä sänkyyn ja ohjattiin omaan petiin, mutta aina se kuitenkin hiippaili sänkyyn öisin tai minun olessa poissa kotoa. Ratkaisuja minulla näin vaikeaan tapaukseen löytyy kolme kappaletta. Helpoin tapa on siirtää koiran omaa petiä pikku hiljaa ajan kanssa kauemmas sängystä, jolloin se tottuu rauhassa nukkumaan kauempana sinusta ja sängystäsi. Lopulta sen peti on toisessa huoneessa, jonka jälkeen pääsy makuuhuoneeseen estetään kokonaan, joko vain pitämällä ovea kiinni tai hommaamalla oven suulle lapsiportti. Toinen vaihtoehto, mikäli et halua estää koiran pääsyä kokonaan makuuhuoneeseen, on hommata sänkyyn väli-aikaisesti laidat, joiden yli koira ei pääse hyppäämään. Ongelman ja  koiran addiktion pitäisi haihtua ajan kanssa, kun se ei enää yksinkertaisesti saa mahdollisuutta päästä sänkyyn ja se ottaa oman petinsä omakseen. Kolmas ja radikaalein vaihtoehto, jota käytin Salvadoreen, mutta en suosittele erityisen pehmeille tai säikyille koirille traumojen välttämiseksi, on peläyttäminen. Teimme ystäväni kanssa niin, että menimme takapihalle, jonka ikkunasta näki sänkyyni. Odotimme että Salvador hiippailee tapansa mukaan sängylle, jolloin ryntäsimme hirveällä vauhdilla takapihan ovesta makuuhuoneeseen heitellen kolisevia esineitä ympäriinsä, huutaen, tömistellen ja heilutellen käsiä. Emme tietenkään tehneet Salvadorelle mitään pahaa fyysisesti, säikäytimme sen vain pahan päiväisesti. Pidin vielä jonkun aikaa varmuuden vuoksi kolisevaa esinettä käden ulottuvilla, mutta jota kuinkin tämän jälkeen sänky oli lopullisesti koiravapaa!

Erilaiset rajat, joita koirallesi luot, auttavat myös koiraa näkemään sinut lauman johtajana. Johtajuus mielletään usein koiran kannalta negatiivisena asiana, mutta itse asiassa näin ei ole. Koira on laumaeläin, joka nauttii asemastaan alistuvana yksilönä laumassa. Kun koira tietää paikkansa laumassa seuraajana, ei johtajana, on se onnellinen ja tasapainoinen, kun sen ei tarvitse tehdä päätöksiä tai taistella asemastaan. Johtajuus olisikin myös hyvä olla kunnossa ennen  vauvan tuloa, koska koiran on pidettävä vauvaakin ylempänä arvoasteikolla itseensä nähden. Henkilökohtaisesti en ainakaan nauti sellaisista "hauskoista" kotivideoista, joissa koira laahaa vauvaa hampaillaan pitkin lattiaa.
Tee siis rajat selväksi sängyssä, keittiössä ja missä tahansa. Paras mahdollinen tulos vauvan kannalta on, kun nämä kaikki on opittuna jo valmiiksi. Äläkä epäröi kysyä minulta lisää tai ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan. Omilla teoillasi voit luoda suuren eron ja  tasapainoisen kodin. Eläimen hylkääminen ei ole ensisijainen, eikä etenkään välttämätön ratkaisu!
Lisää vinkkejä ja johtajuusharjoituksia tulossa!

Vaivaan kuin vaivaan!

Loppuraskauden normaaleihin "vaivoihin" kuuluu öisin heräily, joko vessaan tai muuten vaan valvomaan, kun keho valmistautuu vauvan hoitoon ja yöherätyksiin. Välillä saa heräillä viisikin kertaa tai sitten aamuyön jälkeen ei uni enää tule kunnolla ja päässä pyörii kaikenlaista laidasta laitaan, kun makailee sängyssä. Viime öinä ajatukseni ovat vauvan lisäksi lähinnä pyörineet tämän blogin aiheessa. Pääni pursuaa jatkuvasti ajatuksia, joita pitäisi saada kirjoitettua ylös, joten päätin taas ryhtyä hommiin. Aihe kun on itselle tällä hetkellä niin ajankohtainen ja asia muutenkin kovin tärkeä.

Päätin siis tällä kertaa kirjoitella liikunnan ja virikkeiden tärkeydestä koiran elämässä. Itse olen erittäin aktiivisen koiran omistaja ja olen vuosien varrella huomannut kuinka äärimmäisen tärkeää liikunta ja etenkin aivojen käyttäminen, sekä luontaisten tarpeiden täyttäminen koiralle itse asiassa onkaan. Kaikki mitä teet koiran kanssa on osa isompaa kokonaisuutta, joka pitäisi jatkuvasti pitää mielessä. Mitä tahansa ongelmia koiran kanssa ilmenee, on liikunta ja virikkeistäminen mielestäni se ensimmäinen kohta, jota pitäisi tarkastella lähempää ennen itse ongelmaan pureutumista. Suuri osa käytöshäiriöistä johtuu koiran turhautumisesta, joka muuttaa muotoaan ajan kanssa esimerkiksi ääripäässä aggressiiviseksi käytökseksi. Näitä ongelmia voidaan jo liikunnan ja virikkeiden määrän lisäämisellä ja laadulla lieventää. Kannattaa siis myös vauvan syntymän jälkeen pitää mielessä, että koirallekin on tarjottava tekemistä. Ehkä voit jo etukäteen miettiä auttaisiko puolisosi sinua tässä nykyistä enemmän tai voisiko joku naapuri tai tuttu tulla avuksi ainakin siksi aikaa, kun saatte arjen taas rullamaan normaaliin tahtiin?
Haluan nyt painottaa etenkin koiran aivotyöskentelyn tärkeyttä, sillä mitä enemmän koirasi kanssa touhuat, opetat vaikkapa erilaisia yksinkertaisia temppuja tai teet jotain mitä koirasi jo osaa, sitä paremmaksi sinun ja koirasi välinen side kehittyy. Koira oppii kuuntelemaan sinua, lukemaan elekieltäsi ja ymmärtämään mitä haluat milloinkin ja opit itsekin tuntemaan koiraasi paremmin. Elämä sellaisen koiran kanssa, joka ei ota minkäänlaista kontaktia, voi olla erittäin hankalaa, etenkin jos haluat korjata käytöstä. Aivotyöskentely auttaa koiraasi myös rentoutumaan, sillä sama aika mitä koirasi joutuu käyttämään aivojaan vastaa samaa aikaa remmilenkillä. Kaikki pienikin lisä mitä teet auttaa sinua varmasti pärjäämään paremmin vauvankin saapuessa.

Itse olen joskus tehnyt sen virheen, kun halusin, ettei Salvador olisi eroahdisteinen lähtiessäni kotoa, että pyöräilytin, lenkitin ja käytin puistossa juoksemassa sitä niin paljon, että sen kunto vain kasvoi ja kasvoi, joka tarkoitti sitä, että sen piti saada jatkuvasti enemmän ja enemmän liikuntaa ollakseen turhautumatta. Eli periaatteessa voit myös tarjota liikaa pelkästään liikuntaa koirallesi, jolloin saatat turhautua itse koirasi lisäksi, kun mikään ei tunnu väsyttävän sitä rauhalliseen mielentilaan. On siis tärkeää myös löytää tasapaino liikunnan ja aivotyöskentelyn välillä. Haluathan että kotonasi on rauhallinen karvakorva, kun yrität nukuttaa tai puuhata vauvan kanssa? Energia tulisi purkaa siis ulkosalla tai aktivointitehtävien parissa, ei riehumiseen sinun ja pienen ympärillä. Koti on koiralle lepäämistä, ei riehumista varten.

Yksinkertaisia vaihtoehtoja ovat erilaiset aktivointipallot ja muut lelut, joita voit ostaa eläinkaupasta tai tilata netistä. Valikoima on laaja ja voit valita helposti sellaisia aktivointitarvikkeita, joista juuri sinun koirasi pitää. Meillä koirat saavat näitä leluja silloin tällöin päivän aikana ja aina kun lähden pois kotoa. Näin eroahdistus tai kiellettyjen esineiden tuhoaminen ei pääse alkuun, kun koiralla on tekemistä. Eroahdistus on pahimmillaan aina puoli tuntia ihmisen lähdöstä, jonka jälkeen se alkaa tasaantua. Pääperiaatteena näissä leluissa on herkun saaminen ulos, jossa koira saa käyttää nenäänsä ja aivojaan ongelman ratkaisemiseen. Koirat käyttäisivät luonnossakin paljon enemmän aikaa ruoan etsimiseen, verrattuna siihen, että ruoka tarjoillaan valmiiksi kupista. Voit siis myös antaa päivittäisen ruoka-annoksen tällaisella aktivointilelulla. Mikäli tuntuu, että lelut ovat sinulle liian kalliita tai haluat vaihtelua, voit myös tehdä leluja itse. Voit piilottaa herkkuja vaikkapa käytetyn vessapaperirullan, munakennon tai juomapullon sisään. Tai kalutun putkiluun sisään voi tunkea jotain tahnaa tai koiranmakkaraa ja pakastaa sen, jolloin herkku on vaikeampaa saada ulos. Pelkät luut itsessäänkin ovat hyvää tekemistä koiralle. Luun kaluaminen on luontaista koiralle, jolloin se saa terveellistä syötävää, puhdistaa hampaitaan ja mielekästä puuhaa. Yksi meidän lempipuuhista on luiden tai herkkujen piilottaminen ympäri asuntoa tai pihalle niin ettei koira näe.

Ulkosalla hyvää aktivointia remmilenkin lisäksi ovat esimerkiksi koirapuistot, joista löytyy paljon hajuja, sekä koirakavereita, mikäli koirasi tulee toimeen muiden kanssa. Lisäksi pyöräily tai rullaluistelu käy hyvästä kuntoilusta ja pyöräilyn harjoittelu koiran kanssa on myös hyvää aivotyöskentelyä. Metsälenkit tai muut hankalassa maastossa tehtävät lenkit antavat koiralle myös poikkeavaa ajateltavaa asfaltilla kävelyn sijaan, sekä vahvistavat lihaksia ja niveliä. Jos voit pitää koiraasi vapaana jossakin turvallisessa paikassa, voit pyytää kaveria pitämään koiraa ja piiloutua itse jonnekkin tai piilottaa taas herkkuja tai koiran lempilelun. Ota myös selvää mikä miellyttää omaa rotuasi, eli mihin tehtävään se on luotu. Esimerkiksi noutajalle noutotehtävät ovat mieluisia, vinttikoiralle juokseminen. Vain mielikuvitus on rajana, kun keksit erilaisia aktiviteetteja koirallesi!

Miten sinä voit?

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.
Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.
Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.
Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.
Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.
Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.
En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.
Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.
Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.
Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"
Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten.
Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut.
Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.
Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.
Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.

SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."
- Jim Willis 2001

Mustasukkaisuuttako?

Toivoisin ensimmäiseksi Teitä samaistumaan koiraanne ja miettimään asioita sen kannalta ja näkökulmasta koirana, ei ihmisenä. Kuinka hämmentävää voikaan olla tuon erikoisen hajuisen, näköisen ja kuuloisen nyytin saapuminen taloon. Nyytin jota kaikki yht äkkiä hellivät ja jolle kaikki lepertelevät. Hämmentävää etenkin koiralle, joka on tottunut olemaan se perheen vauva, joka saa kaiken huomion osakseen. Miksi kaikki lepertely ja hellyys osoitettiin eilen ja ehkä viimeiset viisi vuotta vain ja ainoastaan minulle ja tänään jollekkin toiselle? Miksi en tänään pääsekään sänkyyn, sohvalle tai johonkin huoneeseen, jonne olen aina päässyt? Miksi minulle ollaan yht äkkiä kovin vihaisia ja kylmiä?

Saattaa olla, että monissa kodeissa koiralle ei ole vedetty kovinkaan monia rajoja tai mikäli olisikin on ne syytä miettiä uusiksi ennen vauvan saapumista, jotta koira olisi jo tottunut uusiin tapoihin ennen vauvaa, joka jo itsessään on tarpeeksi hämmentävää, sekä koiralle, että sen omistajillekin.

Menen suoraan siis harjoitukseen liittyen lepertelyyn, jota olisi hyvä tehdä mahdollisimman paljon ennen vauvan tuloa. Tämä harjoitus saattaa tuntua monista typerältä, mutta teet sen kaikkien parhaaksi. Usein luullaan koiran olevan mustasukkainen vauvalle, kun koira pomppaa pystyyn ja rientää luoksenne samalla sekunnilla, kun alat leperellä vauvallesi. Koirat tuntevat kyllä iloa ja surua, mutta mustasukkaiseen ajatteluun niiden aivot eivät kykene. Koirasi juoksee luoksesi, sillä se luulee sinun puhuvan sille, kuten aina ennen vauvan tuloa. Olisi siis järkevää harjoitella lepertelyä muille, kuin koiralle jo ennen vauvan tuloa. Sen tulisi oppia ettei kaikki aina ole sille tarkoitettua, eikä sen tarvitse reagoida jokaiseen pehmeämpään äänen sävyyn. Harjoittele lepertelyä mille tahansa esineelle tai ihmiselle koska tahansa. Lepertele miehellesi/naisellesi tai vaikkapa tuolille. Jos koira juoksee luoksesi, käske se pois, vie omalle paikalleen tai käännä selkäsi ja jatka lepertelyä toiselle kohteelle. Tee tätä kunnes koirasi tajuaa, ettei sille puhuta. Toista harjoitusta mahdollisimman usein mieluiten päivittäin. Koirat tarvitsevat noin sata toistoa oppiakseen uuden asian. Vaikka jotkut asiat menevätkin perille jo muutaman toiston jälkeen. Kerro koiralle itse, kun haluat antaa sille jakamatonta huomiota kutsumalla se luokse tai menemällä sen luokse, joka on myös erittäin tärkeää harjoituksen ja koiran kannalta. Emme kuitenkaan halua, että koira kokee itseään hylätyksi.

Meillä tämä harjoitus on aloitettu jonkin aikaa sitten. Edelleen etenkin Salvador saattaa pompata pystyyn, sillä se on jo niin pitkään tottunut olemaan huomion kohteena, joten työskentely jatkuu yhä, vaikka edistystäkin on huomattavasti tapahtunut menneeseen verrattuna.
Lisää harjoituksia luvassa!

Salvador ja Mimo

Aloitus

Aloitan blogini kertomalla hieman itsestäni, koiristani ja lähinnä siitä miksi koin tärkeäksi tämän blogin perustaa.

Kuten ehkä jo profiilistani kävikin selväksi, että meillä kotia asuttaa kädellisten lisäksi kaksi koiraa ja kolme kissaa. Toinen koiristani löydettiin aamulla noin seitsemän viikoisena Espanjasta koirien turvakodin edustalta tolppaan sidottuna. Isot koirat olivat läpi yön haukkuneet aidan takaa tätä pientä pelokasta rääpälettä ja myöhemmin kävi selväksi, ettei ihmiskontaktiakaan ilmeisesti ollut ennen löytymistä. Tämän kovia kokeneen sankarin nimi on Salvador. Rokotusten, madotusten ja passin ollessa kunnossa neljän kuukauden iässä Salvador kiidätettiin Espanjan kulkukoirat yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijöiden voimin Suomeen lentokoneen ruumassa. Olin tätä ennen bongannut Salvadoren heidän nettisivuiltaan, ihastunut korviani myöten, täyttänyt kotiselvityslomakkeen, maksanut hoitokulut ja useiden yhteyden ottojen ja odotuksen jälkeen matkannut Helsingin lentokentälle Salvadorea vastaan. Näin yhteinen, joskus risuinen, mutta pääasiassa ruusuinen tiemme siis sai alkunsa.

Salvadorea ennen minulla oli jo kaksi kissaa, Mäy ja Typy, ja pian Salvadoren jälkeen saapui kolmaskin maukuja Riu. Tiibetinspaniel kaunottareni Mimo(sa) liittyi kööriin Salvadoren ollessa kaksi vuotias. Mimon tarina on alkanut Salosta tavalliselta kasvattajalta, joka näin ollen ei ole yhtään niin traaginen, kuin Salvadoren ja Mimo onkin ollut oikea kultakimpale tasapainoittamaan Salvadoren traumoista juontuvaa eroahdistusta, josta ei tänä päivänä näy juuri jälkeäkään. Yhdessä he ovat kyllä minun epäonnekseni luoneet lauman, jossa vartoidaan pihaa, sekä huudellaan lenkeillä hävyttömyyksiä muille koirille, joten työn sarkaa vielä riittää.

Tästä nyt siis lopulta pääsen itse aiheeseen, jonka vuoksi blogin olen päättänyt pystyttää. Meillä on tällä hetkellä laskettuun aikaan eli oman karvattoman pennun saapumiseen aikaa jäljellä reilut kolmisen viikkoa. Olen tutkaillut paljon Internetin saloja kesäloman, sairausloman ja äitiysloman aikana koskien vauvan tuloa eläinperheeseen ja tullut siihen tulokseen, että tietoa aiheesta on erittäin vaikea löytää, eikä kunnollisia kattavia sivuja ole löytynyt meidän hämmentyneiden ensiodottajien avuksi. Itse on toivonut vinkkejä ja muiden kokemuksia avuksi mitä tehdä käytännössä koiran kanssa, joka ei ole tottunut lapsiin. Onneksi olen sen verran itseopiskellut, perehtynyt ja kouluttautunut koirien käyttäytymiseen ja koulutukseen, että olen löytänyt oman tapani valmentaa koiria tulevaan. Toivoisin voivani säästää muut samalta epävarmuudelta, sekä netin kahlaamiselta ja jakaa näin tietoa samassa tilanteessa oleville tuleville, sekä nykyisille äideille ja iseille. Olisi myös mukavaa, jos voisin auttaa edes yhtä koiraa tai kissaa pitämään kotinsa, sillä surullisen iso osa Suomessa tapahtuvista eläimen hylkäämisistä, luovutuksista ja lopetuksista tapahtuu ennen vauvan tuloa tai sen jälkeen. Aion siis kertoa mitä tulisi tehdä jo ennen vauvan syntymää, sekä oman lapseni syntymän jälkeen entistä viisaampana ikävaihe kerrallaan jakaa meidän kokemuksia ja perheemme elämää.