Siirry pääsisältöön

Aloitus

Aloitan blogini kertomalla hieman itsestäni, koiristani ja lähinnä siitä miksi koin tärkeäksi tämän blogin perustaa.

Kuten ehkä jo profiilistani kävikin selväksi, että meillä kotia asuttaa kädellisten lisäksi kaksi koiraa ja kolme kissaa. Toinen koiristani löydettiin aamulla noin seitsemän viikoisena Espanjasta koirien turvakodin edustalta tolppaan sidottuna. Isot koirat olivat läpi yön haukkuneet aidan takaa tätä pientä pelokasta rääpälettä ja myöhemmin kävi selväksi, ettei ihmiskontaktiakaan ilmeisesti ollut ennen löytymistä. Tämän kovia kokeneen sankarin nimi on Salvador. Rokotusten, madotusten ja passin ollessa kunnossa neljän kuukauden iässä Salvador kiidätettiin Espanjan kulkukoirat yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijöiden voimin Suomeen lentokoneen ruumassa. Olin tätä ennen bongannut Salvadoren heidän nettisivuiltaan, ihastunut korviani myöten, täyttänyt kotiselvityslomakkeen, maksanut hoitokulut ja useiden yhteyden ottojen ja odotuksen jälkeen matkannut Helsingin lentokentälle Salvadorea vastaan. Näin yhteinen, joskus risuinen, mutta pääasiassa ruusuinen tiemme siis sai alkunsa.

Salvadorea ennen minulla oli jo kaksi kissaa, Mäy ja Typy, ja pian Salvadoren jälkeen saapui kolmaskin maukuja Riu. Tiibetinspaniel kaunottareni Mimo(sa) liittyi kööriin Salvadoren ollessa kaksi vuotias. Mimon tarina on alkanut Salosta tavalliselta kasvattajalta, joka näin ollen ei ole yhtään niin traaginen, kuin Salvadoren ja Mimo onkin ollut oikea kultakimpale tasapainoittamaan Salvadoren traumoista juontuvaa eroahdistusta, josta ei tänä päivänä näy juuri jälkeäkään. Yhdessä he ovat kyllä minun epäonnekseni luoneet lauman, jossa vartoidaan pihaa, sekä huudellaan lenkeillä hävyttömyyksiä muille koirille, joten työn sarkaa vielä riittää.

Tästä nyt siis lopulta pääsen itse aiheeseen, jonka vuoksi blogin olen päättänyt pystyttää. Meillä on tällä hetkellä laskettuun aikaan eli oman karvattoman pennun saapumiseen aikaa jäljellä reilut kolmisen viikkoa. Olen tutkaillut paljon Internetin saloja kesäloman, sairausloman ja äitiysloman aikana koskien vauvan tuloa eläinperheeseen ja tullut siihen tulokseen, että tietoa aiheesta on erittäin vaikea löytää, eikä kunnollisia kattavia sivuja ole löytynyt meidän hämmentyneiden ensiodottajien avuksi. Itse on toivonut vinkkejä ja muiden kokemuksia avuksi mitä tehdä käytännössä koiran kanssa, joka ei ole tottunut lapsiin. Onneksi olen sen verran itseopiskellut, perehtynyt ja kouluttautunut koirien käyttäytymiseen ja koulutukseen, että olen löytänyt oman tapani valmentaa koiria tulevaan. Toivoisin voivani säästää muut samalta epävarmuudelta, sekä netin kahlaamiselta ja jakaa näin tietoa samassa tilanteessa oleville tuleville, sekä nykyisille äideille ja iseille. Olisi myös mukavaa, jos voisin auttaa edes yhtä koiraa tai kissaa pitämään kotinsa, sillä surullisen iso osa Suomessa tapahtuvista eläimen hylkäämisistä, luovutuksista ja lopetuksista tapahtuu ennen vauvan tuloa tai sen jälkeen. Aion siis kertoa mitä tulisi tehdä jo ennen vauvan syntymää, sekä oman lapseni syntymän jälkeen entistä viisaampana ikävaihe kerrallaan jakaa meidän kokemuksia ja perheemme elämää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johtajuusharjoituksia

Upeita tuloksia saatu Herra Pitkäkuonon kanssa erilaisten johtajuusharjoituksien avulla viime aikoina, joista pakko nyt vähäsen kertoa. Ehkä tästä tarttuu teille lukijoille taas muutama vinkki korvan taakse. Olen aina pitänyt huolta siitä, että koirat tietävät minun olevan johtaja erilaisilla arkipäiväisillä asioilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ovesta menotilanteet, joissa on siis tärkeää mennä aina itse ennen koiraa. Olipa kyseessä mikä ovi tai portti tahansa. Tämä on mielestäni hyvä olla myös hallinnassa vauvan tuloa varten tai lapsiperheissä, jottei koira ryntäile paikasta toiseen miten sattuu ja esimerkiksi törmää lapseen, hänen ollessaan oven suulla. Meillä koirat istuvat aina ovella siihen asti, että saavat luvan tulla minun perässä. Tätä varten on hyvä opettaa koiralle "odota" käsky, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä itseltä, mutta ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovinkaan hankalaa. Pyydä koira istumaan, tässä tilanteessa yleensä palkkaan koiran heti jo pelkäs

Rauha maassa.

Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen. Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä. Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkei

Onnellisesti kotona!

Tervehdys taas kaikille lukijoilleni ja pahoitteluni, kun viime kerrasta on vähän kulunut aikaa! Ymmärrätte varmaan, että arki on viime aikoina ollut hieman erilaista ja olen etsinyt aikaa kirjoittelulle jo jonkin aikaa. :) Pienokaisemme syntyi vihdoin kaksi viikkoa ja kaksi päivää yli lasketun ajan. Haluan jakaa tämän elämäni taianomaisimman ja upeimman suoritukseni teidän kaikkien kanssa. Synnytys jouduttiin käynnistämään, eikä kokemus todella ollut helpoimmasta päästä. Menimme sovitusti aamulla sairaalaan ja aloin saada neljän tunnin välein lääkkeitä, eräänlaisia hormooneja, jotta synnytys alkaisi käynnistymään. Ensimmäiset lääkkeillä aikaan saadut supistukset alkoivat puoli kolmelta yöllä 25 tuntia ennen, kuin vauva oli sylissä. Vietin suurimman osan ajasta kävelemällä ympäri sairaalan käytäviä, kiikkustuolissa kuuman kaurapussin kanssa tai suihkussa, mikä vain antoi edes hetkellisesti paremmat oltavat. Uni jäi siis kaiken lisäksi erittäin vähälle. Onneksi sain kuitenkin tuntien