Aloitan blogini kertomalla hieman itsestäni, koiristani ja lähinnä siitä miksi koin tärkeäksi tämän blogin perustaa.
Kuten ehkä jo profiilistani kävikin selväksi, että meillä kotia asuttaa kädellisten lisäksi kaksi koiraa ja kolme kissaa. Toinen koiristani löydettiin aamulla noin seitsemän viikoisena Espanjasta koirien turvakodin edustalta tolppaan sidottuna. Isot koirat olivat läpi yön haukkuneet aidan takaa tätä pientä pelokasta rääpälettä ja myöhemmin kävi selväksi, ettei ihmiskontaktiakaan ilmeisesti ollut ennen löytymistä. Tämän kovia kokeneen sankarin nimi on Salvador. Rokotusten, madotusten ja passin ollessa kunnossa neljän kuukauden iässä Salvador kiidätettiin Espanjan kulkukoirat yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijöiden voimin Suomeen lentokoneen ruumassa. Olin tätä ennen bongannut Salvadoren heidän nettisivuiltaan, ihastunut korviani myöten, täyttänyt kotiselvityslomakkeen, maksanut hoitokulut ja useiden yhteyden ottojen ja odotuksen jälkeen matkannut Helsingin lentokentälle Salvadorea vastaan. Näin yhteinen, joskus risuinen, mutta pääasiassa ruusuinen tiemme siis sai alkunsa.
Salvadorea ennen minulla oli jo kaksi kissaa, Mäy ja Typy, ja pian Salvadoren jälkeen saapui kolmaskin maukuja Riu. Tiibetinspaniel kaunottareni Mimo(sa) liittyi kööriin Salvadoren ollessa kaksi vuotias. Mimon tarina on alkanut Salosta tavalliselta kasvattajalta, joka näin ollen ei ole yhtään niin traaginen, kuin Salvadoren ja Mimo onkin ollut oikea kultakimpale tasapainoittamaan Salvadoren traumoista juontuvaa eroahdistusta, josta ei tänä päivänä näy juuri jälkeäkään. Yhdessä he ovat kyllä minun epäonnekseni luoneet lauman, jossa vartoidaan pihaa, sekä huudellaan lenkeillä hävyttömyyksiä muille koirille, joten työn sarkaa vielä riittää.
Tästä nyt siis lopulta pääsen itse aiheeseen, jonka vuoksi blogin olen päättänyt pystyttää. Meillä on tällä hetkellä laskettuun aikaan eli oman karvattoman pennun saapumiseen aikaa jäljellä reilut kolmisen viikkoa. Olen tutkaillut paljon Internetin saloja kesäloman, sairausloman ja äitiysloman aikana koskien vauvan tuloa eläinperheeseen ja tullut siihen tulokseen, että tietoa aiheesta on erittäin vaikea löytää, eikä kunnollisia kattavia sivuja ole löytynyt meidän hämmentyneiden ensiodottajien avuksi. Itse on toivonut vinkkejä ja muiden kokemuksia avuksi mitä tehdä käytännössä koiran kanssa, joka ei ole tottunut lapsiin. Onneksi olen sen verran itseopiskellut, perehtynyt ja kouluttautunut koirien käyttäytymiseen ja koulutukseen, että olen löytänyt oman tapani valmentaa koiria tulevaan. Toivoisin voivani säästää muut samalta epävarmuudelta, sekä netin kahlaamiselta ja jakaa näin tietoa samassa tilanteessa oleville tuleville, sekä nykyisille äideille ja iseille. Olisi myös mukavaa, jos voisin auttaa edes yhtä koiraa tai kissaa pitämään kotinsa, sillä surullisen iso osa Suomessa tapahtuvista eläimen hylkäämisistä, luovutuksista ja lopetuksista tapahtuu ennen vauvan tuloa tai sen jälkeen. Aion siis kertoa mitä tulisi tehdä jo ennen vauvan syntymää, sekä oman lapseni syntymän jälkeen entistä viisaampana ikävaihe kerrallaan jakaa meidän kokemuksia ja perheemme elämää.
Kuten ehkä jo profiilistani kävikin selväksi, että meillä kotia asuttaa kädellisten lisäksi kaksi koiraa ja kolme kissaa. Toinen koiristani löydettiin aamulla noin seitsemän viikoisena Espanjasta koirien turvakodin edustalta tolppaan sidottuna. Isot koirat olivat läpi yön haukkuneet aidan takaa tätä pientä pelokasta rääpälettä ja myöhemmin kävi selväksi, ettei ihmiskontaktiakaan ilmeisesti ollut ennen löytymistä. Tämän kovia kokeneen sankarin nimi on Salvador. Rokotusten, madotusten ja passin ollessa kunnossa neljän kuukauden iässä Salvador kiidätettiin Espanjan kulkukoirat yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijöiden voimin Suomeen lentokoneen ruumassa. Olin tätä ennen bongannut Salvadoren heidän nettisivuiltaan, ihastunut korviani myöten, täyttänyt kotiselvityslomakkeen, maksanut hoitokulut ja useiden yhteyden ottojen ja odotuksen jälkeen matkannut Helsingin lentokentälle Salvadorea vastaan. Näin yhteinen, joskus risuinen, mutta pääasiassa ruusuinen tiemme siis sai alkunsa.
Salvadorea ennen minulla oli jo kaksi kissaa, Mäy ja Typy, ja pian Salvadoren jälkeen saapui kolmaskin maukuja Riu. Tiibetinspaniel kaunottareni Mimo(sa) liittyi kööriin Salvadoren ollessa kaksi vuotias. Mimon tarina on alkanut Salosta tavalliselta kasvattajalta, joka näin ollen ei ole yhtään niin traaginen, kuin Salvadoren ja Mimo onkin ollut oikea kultakimpale tasapainoittamaan Salvadoren traumoista juontuvaa eroahdistusta, josta ei tänä päivänä näy juuri jälkeäkään. Yhdessä he ovat kyllä minun epäonnekseni luoneet lauman, jossa vartoidaan pihaa, sekä huudellaan lenkeillä hävyttömyyksiä muille koirille, joten työn sarkaa vielä riittää.
Tästä nyt siis lopulta pääsen itse aiheeseen, jonka vuoksi blogin olen päättänyt pystyttää. Meillä on tällä hetkellä laskettuun aikaan eli oman karvattoman pennun saapumiseen aikaa jäljellä reilut kolmisen viikkoa. Olen tutkaillut paljon Internetin saloja kesäloman, sairausloman ja äitiysloman aikana koskien vauvan tuloa eläinperheeseen ja tullut siihen tulokseen, että tietoa aiheesta on erittäin vaikea löytää, eikä kunnollisia kattavia sivuja ole löytynyt meidän hämmentyneiden ensiodottajien avuksi. Itse on toivonut vinkkejä ja muiden kokemuksia avuksi mitä tehdä käytännössä koiran kanssa, joka ei ole tottunut lapsiin. Onneksi olen sen verran itseopiskellut, perehtynyt ja kouluttautunut koirien käyttäytymiseen ja koulutukseen, että olen löytänyt oman tapani valmentaa koiria tulevaan. Toivoisin voivani säästää muut samalta epävarmuudelta, sekä netin kahlaamiselta ja jakaa näin tietoa samassa tilanteessa oleville tuleville, sekä nykyisille äideille ja iseille. Olisi myös mukavaa, jos voisin auttaa edes yhtä koiraa tai kissaa pitämään kotinsa, sillä surullisen iso osa Suomessa tapahtuvista eläimen hylkäämisistä, luovutuksista ja lopetuksista tapahtuu ennen vauvan tuloa tai sen jälkeen. Aion siis kertoa mitä tulisi tehdä jo ennen vauvan syntymää, sekä oman lapseni syntymän jälkeen entistä viisaampana ikävaihe kerrallaan jakaa meidän kokemuksia ja perheemme elämää.
Kommentit