No niin yliajalla ollaan eli 40+1 menossa. Eilen käyty neuvolassa ja vauva oli kyllä vähän laskeutunut ja minun paino pudonnut. Muita merkkejä lähestyvästä synnytyksestä on ollut unen maistuminen vähän liiankin hyvin, kun kroppa valmistautuu synnytykseen, sekä eilinen ilta ja tämä päivä mennyt itkuparkuraivarien parissa. Jonkinmoista hormonimyrskyä siis ilmassa. Harmittavaista kun sille ei itse mitään mahda, vaikka ei ole mitään syytä olla itkuinen tai vihainen. Toivoisin vain että voisin jo olla oma iloinen itseni ja vauva saapuisi valloittamaan sydämemme. Onneksi kultaakin kalliimpi mieheni on ollut ymmärtäväinen ja tukenut minua. Hetki sitten saapui kaupasta lasti kaipaamiani vihreitä kuulia ja muita herkkuja piristämään mieltä :) Kytkettiin eilen pistorasiaan mainostamani D.A.P haihdutin, josta siis luettavissa enemmän "Mielialaan" otsikon alla. Toivotaan että se tuo sopivasti mielenrauhaa koirille minun ollessa sairaalassa ja vauvan tullessa kotiin. Olen nyt myös viime...
-mitä milloinkin mintulla mielessä.