Siirry pääsisältöön

Joo, me mennään naimisiin..

Heippa hei kaikki!
 Kissapostaus saa vielä muhia pääkopassa ennen virallista julkaisua.
Haluan nyt tehdä julkisen paljastuksen naimisiinmenoaikeistamme elokuussa. Päivä on sovittu ja hääpaikka varattu. Vain, noh, oikeastaan kaikki muu puuttuu...... Onneksi aikaa on vielä, mutta aina aika ajoin paniikki meinaa silti jo iskeä. Olen jo miehellenikin vähän väliä mennyt sanomaan, että perutaan häät ja yhteinen hautapaikka :D kun en osaa edes yhtä häämekkoa itselleni valita. :(


madamepommcustomorder.blogspot.com
Häidemme teemana on siis Steampunk, joka eniten aiheuttaa päänvaivaa ja tekee vaihtoehdoista lähes olemattomat. Nettikaupat toki ovat kaikkea aiheeseen liittyvää pullollaan, mutta niin ison ja kalliin asian ostaminen, kuin häämekko, yleensä ilman vaihto- ja palautusoikeutta lähinnä huolettaa. Ja suuri vaara tietysti on, ettei puku olekaan sopiva tai muutenkaan sellainen, kuin oli kuvitellut.
Huomenna olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa käymään ihan jossain perus hääpukuliikkeessä ystäväni kanssa. Asiaa hankaloittaa, että minun on otettava tyttö mukaan, kun isällään on muuta menoa ja voitte vaan kuvitella kuinka hyvä yhdistelmä on tylsä pieni liike, joka sisältää kaikkea kallista, valkoista ja helposti tuhoutuvaa, sekä yliaktiivinen kaksivuotias, joka ehtii alle sekunnissa koskemaan ihan kaikkea ja keksimään sata hyvää ideaa viihdyttääkseen itseään sillä välin kun äiti hipelöi mekkoja.... huoh.
ruffledblog.com
 Jokatapauksessa ensikosketus ihka oikeisiin hääpukuihin jännittää vietävästi. Mitä fiiliksiä ne tuovat tullessaan, etenkin jos ihan tosissaan päädyn jonkin mekon päälleni änkemään? Hieman eriasia kuin tämmöinen ruudun läpi pikku kuvien tirkistely. Tuossa jo yksi päivä katselin jotain älytöntä jenkkisarjaa missä näytettiin näitä bridezilla tyyppisiä tulevia morsioita, jotka hääpukuliikkeen ovesta astuessaan muuttuvat suoraan sanottuna täysiksi idiooteiksi. Toivon todella ettei minustakin vielä kuoriudu sellaista hirviötä lähestyvän päivämäärän painostaessa. Kyllä pientä orastusta on jo ollut muunkin ahdistuksen suuntaan, kun olen alkanut ymmärtää, että ihan oikeasti joudun sukunimeni muuttamaan. Tai eihän se tietenkään pakko ole, mutta haluaisin kuitenkin saman sukunimen kuin lapsellani ja puolisollani on. Kaksiosainen sukunimikään ei lainkaan houkuttele. Ajatuksena kuitenkin se, että sukumme nimi, isäni suvun nimi, joka muutenkin on kohtalaisen harvinainen, ei enää jatku sillä kenelläkään ei ole poikalapsia. Tahtoisin kovin kantaa juuriani eteen päin tuleville sukupolville, jotta he joskus  jossain vaiheessa elämäänsä ehkä pysähtyisivät miettimään mistä osa suvustaan on lähtöisin. Isäni suku kun vielä on Mäntyharjusta ja me asumme Turussa, joten itse ainakin tunnen kuuluvani osittain maalle lehmien keskelle, jossa olen viettänyt lapsuudessani paljon aikaa monet kesät mummoni kanssa karjalanpiirakoita väsäten ja eläimiä hoidellen. Olisi kiva jos he muistaisivat, että elämä on joskus ollut kovin erilaista, eikä kaikki ole pyörinyt pelkästään kännyköiden, tietokoneiden ja kaupungin hulinan ympärillä.
www.kimppa.fi
 Kaipaan kovasti isäni puolen sukulaisia ja muutenkin vierailuja Mäntyharjulle, mutta mummoni sairastuttua muistia heikentävään sairauteen ja jouduttua vanhainkotiin, en ole paljoa siellä käynyt.  Oikeastaan yhtään, etenkään lapsemme syntymän jälkeen. Kaksi kertaa mummoni on käynyt täällä Turussa viimeisen viiden (?) vuoden aikana, mutta muuten on yhteydenpito jäänyt, eikä hän tavatessamme ole enää tiennyt kuka minä olen. Hiljainen kirjeenvaihtomme ja soittelummekin loppui jossakin vaiheessa sairauden edetessä lopulta kokonaan.
www.pinterest.com
 Menipäs tämä postaus nyt kaaauas kauas pois ohi aiheeni ja ajauduin tajunnanvirran vietäväksi, mutta eipä tuo mitään haittane. Eikö se juuri ole bloggauksen idea, että kirjoitetaan mitä mieleen juolahtaa?
Anyway toivottavasti hääpaineeni eivät pääse kasautumaan liian suuriksi ja saan tällä tavoin vielä jatkossakin purettua ajatuksiani jos sille päälle satun. Toivottavasti myös huominen hääpukuliikevierailumme onnistuu ilman suurempaa kaaosta ja vollotusta. Mikäli siinä ehdin, voisin yrittää nappasta jokusen kuvan liikkeestä ja ehkä joistakin puvuista ja sitten kasata niistä jonkinmoisen postauksen tänne. Mahdollisesti myös ajan kuluessa teen lisää juttua häävalmisteluista ja sitten itse häistäkin. Jaan tänne myös omat vinkkini, jos vastaan tulee hyviä  tai huonoja häihin liittyviä liikkeitä Turusta tai netistä. Alla muutama suosikiksi muodostunut verkkokauppa, joista saa kaikkea steampunk, sekä goottihenkistä + plus paljon muuta mikäli haaveilee häihin tai muihin juhliin jostakin omaperäisestä ja vähän erilaisesta.


Tässäpä nyt sitten tämmöinen vähän erilainen ja lyhyt , sekä ytimekäs, mutta syvällinen pohdinta postaus. Toivottavasti tykkäsitte. Saa nähdä mitä ensikerralla päähäni putkahtaa. Aurinkoista kevättä kaikille!
Tämän vuoden eka retki luonnon helmaan Ruissaloon aurinkoisissa merkeissä.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ja nyt se kaikki stressi ja pahkaily on ohi, ihanaa ja auvoista avioliittoa rakas Minttu <3

t. Englanti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johtajuusharjoituksia

Upeita tuloksia saatu Herra Pitkäkuonon kanssa erilaisten johtajuusharjoituksien avulla viime aikoina, joista pakko nyt vähäsen kertoa. Ehkä tästä tarttuu teille lukijoille taas muutama vinkki korvan taakse. Olen aina pitänyt huolta siitä, että koirat tietävät minun olevan johtaja erilaisilla arkipäiväisillä asioilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ovesta menotilanteet, joissa on siis tärkeää mennä aina itse ennen koiraa. Olipa kyseessä mikä ovi tai portti tahansa. Tämä on mielestäni hyvä olla myös hallinnassa vauvan tuloa varten tai lapsiperheissä, jottei koira ryntäile paikasta toiseen miten sattuu ja esimerkiksi törmää lapseen, hänen ollessaan oven suulla. Meillä koirat istuvat aina ovella siihen asti, että saavat luvan tulla minun perässä. Tätä varten on hyvä opettaa koiralle "odota" käsky, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä itseltä, mutta ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovinkaan hankalaa. Pyydä koira istumaan, tässä tilanteessa yleensä palkkaan koiran heti jo pelkäs

Rauha maassa.

Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen. Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä. Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkei

Onnellisesti kotona!

Tervehdys taas kaikille lukijoilleni ja pahoitteluni, kun viime kerrasta on vähän kulunut aikaa! Ymmärrätte varmaan, että arki on viime aikoina ollut hieman erilaista ja olen etsinyt aikaa kirjoittelulle jo jonkin aikaa. :) Pienokaisemme syntyi vihdoin kaksi viikkoa ja kaksi päivää yli lasketun ajan. Haluan jakaa tämän elämäni taianomaisimman ja upeimman suoritukseni teidän kaikkien kanssa. Synnytys jouduttiin käynnistämään, eikä kokemus todella ollut helpoimmasta päästä. Menimme sovitusti aamulla sairaalaan ja aloin saada neljän tunnin välein lääkkeitä, eräänlaisia hormooneja, jotta synnytys alkaisi käynnistymään. Ensimmäiset lääkkeillä aikaan saadut supistukset alkoivat puoli kolmelta yöllä 25 tuntia ennen, kuin vauva oli sylissä. Vietin suurimman osan ajasta kävelemällä ympäri sairaalan käytäviä, kiikkustuolissa kuuman kaurapussin kanssa tai suihkussa, mikä vain antoi edes hetkellisesti paremmat oltavat. Uni jäi siis kaiken lisäksi erittäin vähälle. Onneksi sain kuitenkin tuntien