Siirry pääsisältöön

Blogi uudistuu!

Hoi kaikki! Olen jo pitkään suunnitellut muutoksia tämän blogini varalle ja nyt voisi olla sen aika! Kuten joku on ehkä huomannutkin, on aiheeni ja inspiraationi ollut jo pidemmän aikaa hukassa. Ajattelin siis vähän laajentaa aiheita pois pelkästä vauvan ja koiran arkeen liittyvistä asioista ja aloittaa postaamaan oikeastaan vähän kaikesta mitä mieleen milloinkin juolahtaa. Toiveita saa toki esittää ja jokunen on jo tullutkin.

Nyt suoraan aiheeseen eli päätimpä heti esitellä paremmin muutkin perheemme jäsenet, koska sitä en muistaakseni ole milloinkaan sen ihmeemmin tehnyt.
Perheeseemme kuuluu siis minun, mieheni ja tyttäremme lisäksi kolme kissaa ja kaksi koiraa.
Salvadoresta on ollut enemmänkin jutun juurta ja blogin Aloitus postauskin sisältää jonkin verran hänen historiaansa. Laitan tähän nyt muutamia kuvia Salvadoresta ja Mimosta vuosien varrelta, mutta muuten skippaan heidät tällä kertaa ohi ja siirryn kissoihin. Kissoista tulossa kokonaan oma postaus!

                                                      
Salvador vauvana Espanjassa.
Salvador kotiuduttuaan Suomeen.
                                                     
                                                                    
Salvador teininä.

                                                                    
Salvador nyt.

                                 
Mimo vauvana. Kuka olisi voinut vastustaa noita nappisilmiä??
Mimo ja siskonsa, sekä paras ystävänsä. (Ystäväni Emmi Ganderin koira, asuvat harmiksemme nykyään Englannissa)
Mimo ja Helmi painimassa. Ikävä näitä aikoja, kun tytöt sai leikkiä yhdessä.
Mimo Turun Lemmikkiaseman muotinäytöksessä esittelemässä uutta mallistoa.
Mimo Match Showssa Kupittaalla muutama vuosi sitten.
Mimon kesätukka viime kesällä 2013. Pennuksi voisi luulla ja moni luulikin!
Myös kesän 2013 satoa. Kaverukset lenkillä lehmiä katsomassa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tyyntä myrskyn edellä.

No niin yliajalla ollaan eli 40+1 menossa. Eilen käyty neuvolassa ja vauva oli kyllä vähän laskeutunut ja minun paino pudonnut. Muita merkkejä lähestyvästä synnytyksestä on ollut unen maistuminen vähän liiankin hyvin, kun kroppa valmistautuu synnytykseen, sekä eilinen ilta ja tämä päivä mennyt itkuparkuraivarien parissa. Jonkinmoista hormonimyrskyä siis ilmassa. Harmittavaista kun sille ei itse mitään mahda, vaikka ei ole mitään syytä olla itkuinen tai vihainen. Toivoisin vain että voisin jo olla oma iloinen itseni ja vauva saapuisi valloittamaan sydämemme. Onneksi kultaakin kalliimpi mieheni on ollut ymmärtäväinen ja tukenut minua. Hetki sitten saapui kaupasta lasti kaipaamiani vihreitä kuulia ja muita herkkuja piristämään mieltä :) Kytkettiin eilen pistorasiaan mainostamani D.A.P haihdutin, josta siis luettavissa enemmän "Mielialaan" otsikon alla. Toivotaan että se tuo sopivasti mielenrauhaa koirille minun ollessa sairaalassa ja vauvan tullessa kotiin. Olen nyt myös viime...

Arki on ihanaa kun sen oikein oivaltaa! (Viisi kpl uutta vinkkiä lenkkipoluille!!)

Arki vauvan kanssa vain paranee ja paranee päivä päivältä, kun pikkuisemme kehittyy jatkuvasti! Hän on oikea päivänsäde, joka hymyilee, nauraa ja kiljahtelee innostuneesti tämän tästä! En voisi parempaa elämää edes kuvitella, niin rankasti on hän sydämemme valloittanut ja itselleen varastanut. :') Ikää tyttärellemme on kertynyt ensi viikolla jo neljä kuukautta! Kevätkin alkaa jo pikku hiljaa kolkutella ja ulkoilu rupeaa helpottumaan huomattavasti. Pian voimme taas hetkeksi heittää hyvästit paksuille talvivaatteille, vaunujen työntämiselle paksussa lumisohjossa, pakkasrajoille ja koirien jäätyville tassuille! Halusin taas hieman kirjoitella perheemme kuulumisia, vaikka kaikki rullaakin eteen päin aivan mainiosti, eikä ongelmia ole imentynyt. Koirat käyttäytyvät vauvan lähellä kauniisti, kun muistaa ilmoittaa milloin mikäkin käytös on suotavaa, vaikka kakkavaipat ovatkin aina yhtä mielenkiintoisen hajuisia :D Tällä hetkellä lenkkeily sujuu yhä kohtalaisen hyvin. Kuonopanta on...

Koulupäivä

Noniin hei vaan taas kaikille! Tänään koulussa taas ja päästiin taas oppimaan monenmoista. Meillä oli tänään vähän lyhyempi päivä ja vain kahta ainetta. Ensiapua ja toimintaa digitaalisessa ympäristössä.  Ensiavussa käytiin läpi vielä uudestaan murtuneen käden sitomista kolmioliinalla, jota päästiin harjoittelemaan parin kanssa. Sitominen muistui aika hyvin aiemmilta tunneilta mieleen, mutta kertausta ja toistoa ei näissä jutuissa ole koskaan liikaa.  Käden sitomisen lisäksi sidottiin jalka tilanteessa, jossa jalan luut ovat murtuneet niin, ettei jalka saa päästä liikkumaan kuljetuksen aikana polvinivelen tai nilkan kohdalta. Jalat sidottiin yhteen, jotta terve jalka tukisi murtunutta jalkaa lastanomaisesti, silloin kun käytössä ei ole kunnollista lastaa. Tärkeää oli sidottessa jalat yhteen, pehmustaa jalkojen väli niin, ettei polven luut ja kehräisen luut pääse hinkkaamaan toisiaan, jolloin näihin kohtiin saattaisi tulla makuuhaavoja pitkän kuljetuksen aikana. Nilkka piti tuk...