Siirry pääsisältöön

Koulupäivä

Noniin hei vaan taas kaikille! Tänään koulussa taas ja päästiin taas oppimaan monenmoista. Meillä oli tänään vähän lyhyempi päivä ja vain kahta ainetta. Ensiapua ja toimintaa digitaalisessa ympäristössä. 

Ensiavussa käytiin läpi vielä uudestaan murtuneen käden sitomista kolmioliinalla, jota päästiin harjoittelemaan parin kanssa. Sitominen muistui aika hyvin aiemmilta tunneilta mieleen, mutta kertausta ja toistoa ei näissä jutuissa ole koskaan liikaa. 
Käden sitomisen lisäksi sidottiin jalka tilanteessa, jossa jalan luut ovat murtuneet niin, ettei jalka saa päästä liikkumaan kuljetuksen aikana polvinivelen tai nilkan kohdalta. Jalat sidottiin yhteen, jotta terve jalka tukisi murtunutta jalkaa lastanomaisesti, silloin kun käytössä ei ole kunnollista lastaa. Tärkeää oli sidottessa jalat yhteen, pehmustaa jalkojen väli niin, ettei polven luut ja kehräisen luut pääse hinkkaamaan toisiaan, jolloin näihin kohtiin saattaisi tulla makuuhaavoja pitkän kuljetuksen aikana. Nilkka piti tukea koukkuasentoon, jottei se pääsisi liikkumaan ja lisäämään potilaan kipua. Käytössä meillä oli vain filtit ja pienet liinat. Lisäksi potilas kannettiin porukalla filtin avulla niin, että jalka liikkuisi mahdollisimman vähän.

https://youtu.be/MX5l7CzpjYA
Punaisen Ristin video murtuneen jalan sitomisesta. 

Katsoimme ensiavun tunnilla myös muutamia Punaisen Ristin dioja murtumista, sekä videon jossa huolimaton rännienpuhdistaja putoaa katolta, koska ei ole halunnut käyttää turvavarusteita. Katolta pudonnut loukkasi videolla selkänsä ja menetti jaloistaan tunnon, sekä meni lopulta tajuttomaksi. Apuna ollut toinen henkilö laittoi hänet tajunnan menetyksen jälkeen kylkiasentoon ja oli jo ennen tätä soittanut hätäkeskukseen. Tämä herätti tunnilla keskustelua, että onko ihminen hyvä laittaa kylkiasentoon, vaikka vaarana selkään kohdistuneessa traumassa on, että selkään tulee lisää vaurioita jos ihmistä liikutellaan. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että on parempi kun kylkiasennossa henki kulkee ja ihminen pysyy hengissä. Suurimmat vauriot ovat kuitenkin tulleet jo pudotessa ja pahempi on, jos potilas kuolee tajuttomuutensa takia.

Aiemmilla tunneilla olemme harjoitelleet maallikko ensiapua, johon kuuluu mm. elvytystä, sekä defibrillaattorin käyttöä. 

Viimeiseksi opettaja laittoi vielä puolet luokasta ulos ja luokkaan jäänyt puoli sai kukin lapun, jossa luki jokin sairaskohtaus tai tapaturma sekä sen hoito. Oppilaiden piti esittää lapussa kuvailtu tapahtuma luokasta poistuneille ja heidän piti kertoa mitä tilanteessa kuuluu tehdä. Tämä oli hauska ja mielenkiintoinen tapa opetella näitä. Itse esitin iskias kipuista. Aika harva yllättäen tiesi mikä kipu minulla oli kyseessä ja mikä sen hoito on. Muita tilanteita oli esimerkiksi ampiaisenpistosta aiheutumut anafylaktinen shokki, diabeteksesta johtuva verensokerin lasku ja vierasesine sieraimessa.
Ihan viimeisenä yhdisteltiin myös erilaisia väittämiä tiettyihin sairaskohtauksiin. Tunti oli mielenkiintoinen, tarpeellinen ja erittäin opettavainen. 

Ensiavun lisäksi meillä oli siis myös toiminta digitaalisessa ympäristössä 2 eli lyhemmältä nimeltään TD2. Tällä kertaa käytiin läpi erilaisia mainonnan muotoja, sekä tietosuoja-asioita ja sen riskejä. Nämä asiat oli itselläni aikalailla jo valmiiksi tiedossa, eikä tunnilla tullut kamalasti uutta tietoa, mutta ihan mukava tunti silti. 😊
Kuvassa opettaja Eva Vähätalo TD2 tunnilla.

Enää kolme päivää TJK-jakson alkuun! Menen Liedossa sijaitsevaan päiväkotiin 3-5 vuotiaiden ryhmään. Ohjaajani kuulosti puhelimessa tosi mukavalta ja nyt alkaa jo pikkuhiljaa jännittää sinne meneminen! Ainoa kurja puoli tässä on se, että ihania luokkakavereita ei pääse tjk jaksolla näkemään viikottain, eikä pahemmin koko loppuvuotena 😱 Mutta pidämme varmasti yhteyttä sitten kuitenkin whatsappin kautta, joten eiköhän tästäkin selvitä. 😁
Odotan innolla myös jo huomista koulupäivää ja mitä se tuo tullessaan! 😊

Suunnittelin laittavani ihanan pöllöpaitani myös päiväkotiin mennessä, ehkä lapset pitävät siitä. 🦉

Kirjoittelemisiin ✏️😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johtajuusharjoituksia

Upeita tuloksia saatu Herra Pitkäkuonon kanssa erilaisten johtajuusharjoituksien avulla viime aikoina, joista pakko nyt vähäsen kertoa. Ehkä tästä tarttuu teille lukijoille taas muutama vinkki korvan taakse. Olen aina pitänyt huolta siitä, että koirat tietävät minun olevan johtaja erilaisilla arkipäiväisillä asioilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ovesta menotilanteet, joissa on siis tärkeää mennä aina itse ennen koiraa. Olipa kyseessä mikä ovi tai portti tahansa. Tämä on mielestäni hyvä olla myös hallinnassa vauvan tuloa varten tai lapsiperheissä, jottei koira ryntäile paikasta toiseen miten sattuu ja esimerkiksi törmää lapseen, hänen ollessaan oven suulla. Meillä koirat istuvat aina ovella siihen asti, että saavat luvan tulla minun perässä. Tätä varten on hyvä opettaa koiralle "odota" käsky, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä itseltä, mutta ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovinkaan hankalaa. Pyydä koira istumaan, tässä tilanteessa yleensä palkkaan koiran heti jo pelkäs

Rauha maassa.

Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen. Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä. Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkei

Onnellisesti kotona!

Tervehdys taas kaikille lukijoilleni ja pahoitteluni, kun viime kerrasta on vähän kulunut aikaa! Ymmärrätte varmaan, että arki on viime aikoina ollut hieman erilaista ja olen etsinyt aikaa kirjoittelulle jo jonkin aikaa. :) Pienokaisemme syntyi vihdoin kaksi viikkoa ja kaksi päivää yli lasketun ajan. Haluan jakaa tämän elämäni taianomaisimman ja upeimman suoritukseni teidän kaikkien kanssa. Synnytys jouduttiin käynnistämään, eikä kokemus todella ollut helpoimmasta päästä. Menimme sovitusti aamulla sairaalaan ja aloin saada neljän tunnin välein lääkkeitä, eräänlaisia hormooneja, jotta synnytys alkaisi käynnistymään. Ensimmäiset lääkkeillä aikaan saadut supistukset alkoivat puoli kolmelta yöllä 25 tuntia ennen, kuin vauva oli sylissä. Vietin suurimman osan ajasta kävelemällä ympäri sairaalan käytäviä, kiikkustuolissa kuuman kaurapussin kanssa tai suihkussa, mikä vain antoi edes hetkellisesti paremmat oltavat. Uni jäi siis kaiken lisäksi erittäin vähälle. Onneksi sain kuitenkin tuntien