Siirry pääsisältöön

HUOMIO ANONYYMI KAHDEN DOBERMANNIN OMISTAJA JA TULEVA ÄITI!


                                                         Heipä hei pitkästä aikaa!

Erääseen vanhempaan postaukseeni nimeltään Arki on ihanaa kun sen oikein oivaltaa oli tullut Anonyymiltä kommentti hänen tilanteestaan kuukauden päästä syntyvän vauvan yksinhuoltajana ja kahden dobermannin omistajana,  joista toinen käyttäytyy hyökkäävästi vauvan vaunuja kohti. He ovat siis kuivaharjoitelleet lenkkeilyä vaunujen kanssa ahkerasti, joka on erittäin hienosti tehty, mutta kuitenkin huonoin tuloksin. Onneksi ongelma on kuitenkin nyt selvillä ennen vauvan syntymää, joten heillä on hetki aikaa vielä paneutua asiaan, jotta lenkkeily sujuisi sitten paremmin, ennen kuin siellä oikeasti se vauvakin nukkuu kyydissä lenkkien aikana.

Halusin tehdä vastauksestani ja vinkeistäni hänelle, kokonaisen postauksen, koska aihe koskee varmasti monia muitakin. Tässä siis jo aiemmin kirjoittamani vastaus hänelle. Toivon koko sydämestäni, että hän vielä eksyy blogiini uudestaan ja näkee tämän postauksen, sillä anonyymeillehän on käsittääkseni muuten mahdotonta lähettää suoraan viestiä. Kertokaa joku jos olen väärässä ja auttakaa minua, kuinka saada anonyymeihin viestien jättäjiin yhteys uudestaan. :)

"Hei! Anteeksi että on kestänyt vastaaminen. Ehdottomasti seuraan kyllä lukijoideni kommentteja, aika vain on kortilla.

Tilanteesi kuulostaa vaikealta kahden paljon aktiviteettejä vaativan koiran kanssa, jotka varmasti reagoivat herkästi muutoksiin ja tekemisen puutteeseen. Toivottavasti sinulla on ympärilläsi tukiverkosto, jonka puoleen voit kääntyä sairaalassa ollessasi ja muutenkin arkena. Suosittelen aloittamaan nyt jo keskustelun avun tarpeesta läheistesi kanssa ja jollei sinulla ole ketään luottohoitajaa vielä, joku voisi jo alkaa harjoitella koiriesi kanssa toimimista ja tutustua koiriisi, jotta outo hoitaja ei ainakaan aiheuttaisi lisästressiä koirillesi, kun sitä jo tuo sinun poissa olosi ja kaikki muu uusi ja ihmeellinen aiheuttaa. Oletko lukenut kaikki blogini tekstit? Jos et, suosittelen lämpimästi, sillä se sisältää paljon vinkkejä juuri sinun tilanteesesi.

En tiedä minkälaista koiran pitosi noin muuten on, harrastatteko jotain, millä tolalla perustottelevaisuus noin muuten on, ovatko tottuneet lapsiin, miten muuten lenkillä suhtautuvat ihmisiin, koiriin, vaunuihin ja ylipäätään kaikkeen mikä liikkuu? Todella hyvä että olet aloittanut kuivaharjoittelun vaunujen kanssa jo ennen vauvan tuloa. Sinulla on siis hetki aikaa vielä harjoitella ennen sitä. Oletko ajatellut liinan käyttöä lenkkeillessäsi vai voivatko koirasi hypätä sinua vasten yllättäen tai tarvitsevatko muuten "kovia otteita" siis vetävätkö, rähjäävätkö? Jos tällaisia ongelmia ei ole, suosittelisin ehkä harkitsemaan kunnollisen liinan tai rintarepun hankintaa niin kätesi jäävät vapaiksi lenkkeillessä.  Eihän vaunut ole ollenkaan välttämätön asia olla olemassa edes. Oma vauvani ei koskaan pahemmin edes viihtynyt vaunuissa, joka hankaloitti lenkkeilyä, kun itse en silloin vielä luottanut täysin siihen, ettei koira hypi minua päin, niin liina ei tullut kyseeseen. Mutta jos kuitenkin haluat vaunuja käyttää, voisi olla hyvä hakeutua jollekin koirakouluttajalle, jos omat taitosi eivät  riitä koiran kouluttamiseen pois vaunuille rähjäämisestä.
Jos kouluttaja on liian kallis tai hankala vaihtoehto, lue blogiani ja tutustu jättämisharjoituksiin. Siis sellaisiin, missä opetetaan koiraa olemaan huomioimatta tiettyjä asioita. Minä esittelin kaikki vauvan epäilyttävät, suuret ja liikkuvat tarvikkeet koirille yksitellen. Tein koirille assosiaation rauhallisesta olemisesta näiden asioiden ympärillä. Toisin sanoen aluksi vain käytännössä palkkasin koiraa normaalista levollisesta olemisesta näiden asioiden lähellä. Lopulta nostelin, liikuttelin ja keinuttelin tarvikkeita koirien lähellä. Käytätkö naksutinta? Siitä olisi tässäkin mielettömästi hyötyä. Jos et tiedä sen toiminnasta, siitäkin minulta löytyy blogista tekstiä ja linkki sivustolle, jossa pääset kunnolla tutustumaan aiheeseen.
Sinun kannattaisi pitää vaunut jatkuvasti koirien nähtävillä, jotta niistä tulisi normaali asia. Voit palkata koiraa, kun se tutkii niitä kauniisti ja myös kun se jättää ne rauhaan, siis kävelee niiden luota pois tai kävelee vain niiden ohi kiinnittämättä huomiota. Harjoittele, harjoittele ja harjoittele! Ensin kotona. Vaikka 10min joka ilta, se ei paljoa vie aikaasi ja koirakin jaksaa keskittyä sen ajan. Lopeta harjoittelu ennen kuin koira kyllästyy. Pidä motivaatio korkealla. Ovatko koirasi persoja jollekin herkulle? Säästä sitä näihin tilanteisiin ja jos pelkäät lihoamista, ota pois koiran ruuasta sen verran kuin olet antanut herkkuja. Jos ruoka ei motivoi, kokeile palkita rauhallisella kosketuksella. Älä kuitenkaan villitse hihkuen tai lelulla leikkien vauvan tavaroiden läheisyydessä. Ethän halua että koirat riehuvat sillä tavalla vauvasikaan lähellä. Kun homma on hallussa, siirrä harjoitus aina päivä kerrallaan lähemmäs ulkoa-ovea ja yhdistä se lenkillelähtötilanteeseen. Lähtekää ulos niin että sinä ja koirat olette rauhallisia. Ei kiihtyneessä mielentilassa. Se voi viedä aikaa, mutta on sen arvoista. Anna koirille rauhoittavia signaaleja. Puhu hiljaa tai ole hiljaa, liiku pehmeästi. Silitä kylkiä tai suupieliä. Haukottele näkyvästi, maiskuttele, käännä katse pois koirasta. Lue netistä lisää rauhoittavista signaaleista jos et niistä ole kuullut.
Siirrä lopulta levollinen harjoitus vaunuineen oven ulkopuolelle ja lopulta ulos. Pysähdy kunnes renkaisiin hyökkäily ja haukkuminen loppuu. Älä kisko koiraa pois päin vaunuista, sillä se vain lisää vastarektiota vaunuja kohti, etenkin kyseisellä rodulla. Estä toiminta menemällä itse väliin. Älä huuda, riehu, hermostu. Hillitse itsesi. Viesti eleilläsi, että olet tosissasi ja hallitset tilanteen. Jatka matkaa vasta, kun koira jättää vaunut rauhaan. Matkan jatkuminen on palkinto itsessään koiralle, joten et tarvitse muuta. Jätä pois turha lässytys, sillä se saattaa viestiä koiralle omaa hermostuneisuuttasi. Toista sama joka kerta, jos hyökkäävä käytös vaunuja kohti jatkuu, vaikka ette pääsisi montaa metriä eteen päin. Ole päättäväinen ja kärsivällinen ja etenkin johdonmukainen. Sitä rotusi ehdottomasti vaatii. Kiinnitä huomiota elekieleesi ja mitä kireä remmin viestii koiralle. Pidä remmi löysänä aika kun koira toimii oikein. Onko uroksesi muuten leikattu? Jos ei, olisiko se seuraava askel?
Minkäikäisi ovat? Onko uros muuten yhtä epävarma, kuin tässä tilanteessa vaunujen kanssa?

Jos et ole seurannut tvstä koirakuiskaajaa eli Caesar Milanin oppeja, suosittelen lämpimästi tutustumaan niin, että todella sisäistät mistä siinä on kyse.

Toivottavasti näistä olisi jotain apua sinulle. Toivon todella, että teillä kaikki menisi hyvin ja arki alkaisi vauvan syntyessä luistamaan. Jos pitkät lenkit tuottavat ongelmia, keksi koirille muuta tekemistä. Paljon erilaisia aktivointitehtäviä, luiden kaluamista ja vaikka mitä on olemassa, mistä koira väsyy ihan yhtälailla kuin lenkkeilystäkin, yhtään tietenkään väheksymättä lenkityksen tärkeyttä, mutta vastasyntyneen kanssa siinä on omat haasteensa. Lue aiheesta myös lisää blogistani. Onnea synnytykseen ja kysy ehdottomasti lisää, jos jokin jäi epäselväksi tai tarvitset vielä apua. :) Hauskaa kevättä!"

Hauskaa kevättä tai ainakin sen odotusta kaikille teille muillekin lukijoilleni ja kiitos jos olette pitkän tauon jälkeen taas jaksaneet hakeutua blogini pariin! Jos teillä on toiveita mistä voisin kirjoittaa tai muuta kerrottavaa omista kokemuksistanne niin kertokaa ihmeessä ne tänne! Luen kaikki kommentit ja odotan niitä todella innoissani !

Ps.Katsokaan miten iso tyttö ja rauhallinen koira meillä nykyään jo asustelee! :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johtajuusharjoituksia

Upeita tuloksia saatu Herra Pitkäkuonon kanssa erilaisten johtajuusharjoituksien avulla viime aikoina, joista pakko nyt vähäsen kertoa. Ehkä tästä tarttuu teille lukijoille taas muutama vinkki korvan taakse. Olen aina pitänyt huolta siitä, että koirat tietävät minun olevan johtaja erilaisilla arkipäiväisillä asioilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ovesta menotilanteet, joissa on siis tärkeää mennä aina itse ennen koiraa. Olipa kyseessä mikä ovi tai portti tahansa. Tämä on mielestäni hyvä olla myös hallinnassa vauvan tuloa varten tai lapsiperheissä, jottei koira ryntäile paikasta toiseen miten sattuu ja esimerkiksi törmää lapseen, hänen ollessaan oven suulla. Meillä koirat istuvat aina ovella siihen asti, että saavat luvan tulla minun perässä. Tätä varten on hyvä opettaa koiralle "odota" käsky, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä itseltä, mutta ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovinkaan hankalaa. Pyydä koira istumaan, tässä tilanteessa yleensä palkkaan koiran heti jo pelkäs

Rauha maassa.

Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen. Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä. Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkei

Onnellisesti kotona!

Tervehdys taas kaikille lukijoilleni ja pahoitteluni, kun viime kerrasta on vähän kulunut aikaa! Ymmärrätte varmaan, että arki on viime aikoina ollut hieman erilaista ja olen etsinyt aikaa kirjoittelulle jo jonkin aikaa. :) Pienokaisemme syntyi vihdoin kaksi viikkoa ja kaksi päivää yli lasketun ajan. Haluan jakaa tämän elämäni taianomaisimman ja upeimman suoritukseni teidän kaikkien kanssa. Synnytys jouduttiin käynnistämään, eikä kokemus todella ollut helpoimmasta päästä. Menimme sovitusti aamulla sairaalaan ja aloin saada neljän tunnin välein lääkkeitä, eräänlaisia hormooneja, jotta synnytys alkaisi käynnistymään. Ensimmäiset lääkkeillä aikaan saadut supistukset alkoivat puoli kolmelta yöllä 25 tuntia ennen, kuin vauva oli sylissä. Vietin suurimman osan ajasta kävelemällä ympäri sairaalan käytäviä, kiikkustuolissa kuuman kaurapussin kanssa tai suihkussa, mikä vain antoi edes hetkellisesti paremmat oltavat. Uni jäi siis kaiken lisäksi erittäin vähälle. Onneksi sain kuitenkin tuntien