Siirry pääsisältöön

Arki on ihanaa kun sen oikein oivaltaa! (Viisi kpl uutta vinkkiä lenkkipoluille!!)

Arki vauvan kanssa vain paranee ja paranee päivä päivältä, kun pikkuisemme kehittyy jatkuvasti!
Hän on oikea päivänsäde, joka hymyilee, nauraa ja kiljahtelee innostuneesti tämän tästä! En voisi parempaa elämää edes kuvitella, niin rankasti on hän sydämemme valloittanut ja itselleen varastanut. :')

Ikää tyttärellemme on kertynyt ensi viikolla jo neljä kuukautta!
Kevätkin alkaa jo pikku hiljaa kolkutella ja ulkoilu rupeaa helpottumaan huomattavasti. Pian voimme taas hetkeksi heittää hyvästit paksuille talvivaatteille, vaunujen työntämiselle paksussa lumisohjossa, pakkasrajoille ja koirien jäätyville tassuille!

Halusin taas hieman kirjoitella perheemme kuulumisia, vaikka kaikki rullaakin eteen päin aivan mainiosti, eikä ongelmia ole imentynyt. Koirat käyttäytyvät vauvan lähellä kauniisti, kun muistaa ilmoittaa milloin mikäkin käytös on suotavaa, vaikka kakkavaipat ovatkin aina yhtä mielenkiintoisen hajuisia :D

Tällä hetkellä lenkkeily sujuu yhä kohtalaisen hyvin. Kuonopanta on pysynyt poissa, mutta minulla on muutama uusi niksi teille jaettavana! (1.)Koirat on mielestäni syytä pitää kävelemässä aina omistajan vierellä tai takana ja sama koskee vaunuja. Sillä vauva on yksi laumanjohtajista, joka kulkee edellä. (2.)Olen viime päivinä havainnut hyväksi kiinnittää remmin vyötäröni ympäri, jolloin kädet ovat vapaana ja koiratkin hahmottavat helpommin missä tulee kulkea! Kannattaa kokeilla! On olemassa erikseen vöitä johon koirat voi kiinnittää, mutta riittää myös kun remmin laittaa lenkiksi lantion ympäri.

(3.)Toinen uusin kokeiluni on ollut etteivät koirat saa milloin tahansa pysähdellä ja kuseskella ympäriinsä lenkin aikana vaan seuraavat minua kunnes itse pysähdyn ja annan luvan mennä touhuamaan. Tämä toimii myös ikään kuin palkintona seuraamisesta, eivätkä koirat ole niin innokkaina koko ajan ryntäämässä kaikkien hajujen perässä! Saattaa tuoda helpotusta vetävälle tai ryntäilevälle koiralle. Toisaalta kaikille tämä ei ehkä ole paras ratkaisu, kuten esimerkiksi vihikoirat tai muut hajunsa avulla työskentelevät koirat saavat eniten lenkistä irti haistelemalla maata ja nenää onkin erittäin vaikea saada ylös maasta. Kannatanee siis miettiä ihan yksilökohtaisesti mikä omalle koiralle on parasta. Tai voithan myös esimerkiksi lenkin aluksi pyytää koiralta ehdotonta seuraamista ja puolet matkasta antaa sen luvan kanssa haistella kaikkia hajuja. :) Joka tapauksessa kun itse päättää milloin mitäkin tapahtuu, pönkittää se jälleen kerran johtajuuttasi koirankin silmissä.

(4.)Koeta myös hankalan räksyttäjän tai muun epätoivotun toiminnan kohdalla olla lässyttämättä koirallesi ("älähän nyt viitsi, se on vain naapurin Murre),  sillä positiivinen äänensävysi vain vahvistaa juuri sillä hetkellä tapahtuvaa toimintaa. Nykäise hieman napakasti remmistä ylös tai sivulle päin, jonka jälkeen löystä remmi heti ja jatkaa matkaa päättäväisesti!

(5.)Anna koirallesi työ! Toimii ainakin vähän isommilla koirilla, miksei pienemmilläkin. Hommaa eläintarvikeliikkeestä tai esim. nettikaupasta koiralle reppu! Taitava väsää tällaisen itse. Käykää kaupassa ja koira saa kantaa ostokset tai anna sen kannettavaksi muuten vain joitain tavaroitasi lenkin ajaksi. Koira oppii että sillä on tehtävä, joka tulee suorittaa. Koirat jaksavat kantaa painaviakin juttuja, joten tämä kuluttaa koirasi energioita myös hieman tavallista lenkkeilyä enemmän.



Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ottaa rennosti vaan ja tuoda oma rauhallinen ja jämpti olemus esille kehonkielellä, joka kertoo koiralle eniten. Kaikki nyt vaan iloisella mielellä ulkoilemaan ja nauttimaan keväisestä säästä lapsien ja koirien kanssa! Tsemppiä ja sinnikkyyttä lenkkipoluille!

Aurinkoisin terveisin Minttu, Juliet, Salvador ja Mimo

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Nyt on asiablogi!! :) Ilo lukea ja kattoa! Harmi että oot turusta, oisin pyytäny lenkkikaveriksi :)
t. äiti, vauva 4kk ja koira.
von_Paldanius sanoi…
Jälleen kerran hyviä vinkkejä! :)
Kristina sanoi…
Toivottavasti vielä seurailet blogin kommentteja :) Mulla la kuukauden päästä ja kotona 2 dobermannia. Isää ei ole kuvioissa joten on hieman haastavampaa arkea luvassa vauvan kotiutuessa. Mutta ongelmani on seuraavanlainen, olen nyt kolme kertaa käynyt n. 5 kilometrin lenkkejä koirien ja vaunujen kanssa ikäänkuin kuivaharjoitteluna. Narttu menee nätisti vaunujen vieressä, mutta uros louskuttaa vaunuille koko lenkin ajan(välillä on hiljaa) ja lopputuloksena on aina ollut se, että koiralla lähtee loppumatkasta ääni. Lisäksi se yrittää käydä välillä renkaitten kimppuun. Oon aika neuvoton jos tää jatkuu harjoittelusta huolimatta :( Vinkkejä?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johtajuusharjoituksia

Upeita tuloksia saatu Herra Pitkäkuonon kanssa erilaisten johtajuusharjoituksien avulla viime aikoina, joista pakko nyt vähäsen kertoa. Ehkä tästä tarttuu teille lukijoille taas muutama vinkki korvan taakse. Olen aina pitänyt huolta siitä, että koirat tietävät minun olevan johtaja erilaisilla arkipäiväisillä asioilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ovesta menotilanteet, joissa on siis tärkeää mennä aina itse ennen koiraa. Olipa kyseessä mikä ovi tai portti tahansa. Tämä on mielestäni hyvä olla myös hallinnassa vauvan tuloa varten tai lapsiperheissä, jottei koira ryntäile paikasta toiseen miten sattuu ja esimerkiksi törmää lapseen, hänen ollessaan oven suulla. Meillä koirat istuvat aina ovella siihen asti, että saavat luvan tulla minun perässä. Tätä varten on hyvä opettaa koiralle "odota" käsky, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä itseltä, mutta ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovinkaan hankalaa. Pyydä koira istumaan, tässä tilanteessa yleensä palkkaan koiran heti jo pelkäs

Rauha maassa.

Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen. Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä. Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkei

Onnellisesti kotona!

Tervehdys taas kaikille lukijoilleni ja pahoitteluni, kun viime kerrasta on vähän kulunut aikaa! Ymmärrätte varmaan, että arki on viime aikoina ollut hieman erilaista ja olen etsinyt aikaa kirjoittelulle jo jonkin aikaa. :) Pienokaisemme syntyi vihdoin kaksi viikkoa ja kaksi päivää yli lasketun ajan. Haluan jakaa tämän elämäni taianomaisimman ja upeimman suoritukseni teidän kaikkien kanssa. Synnytys jouduttiin käynnistämään, eikä kokemus todella ollut helpoimmasta päästä. Menimme sovitusti aamulla sairaalaan ja aloin saada neljän tunnin välein lääkkeitä, eräänlaisia hormooneja, jotta synnytys alkaisi käynnistymään. Ensimmäiset lääkkeillä aikaan saadut supistukset alkoivat puoli kolmelta yöllä 25 tuntia ennen, kuin vauva oli sylissä. Vietin suurimman osan ajasta kävelemällä ympäri sairaalan käytäviä, kiikkustuolissa kuuman kaurapussin kanssa tai suihkussa, mikä vain antoi edes hetkellisesti paremmat oltavat. Uni jäi siis kaiken lisäksi erittäin vähälle. Onneksi sain kuitenkin tuntien