Tässä vihdoin kuvaa meidän pikkuisesta prinsessastamme! Ikää hänelle on nyt karttunut huimat 10 viikkoa ja nimensäkin hän sai viikko sitten! Pieni nappisilmämme kasvaa hirmuista vauhtia, niin ettei itsekään meinaa pysyä menossa mukana. Eilen oltiin synnyttämässä, huomenna varmaan jo viemme pientämme kouluun! :D Onneksi ei sentään ihan vielä, mutta kehitys on silti huimaa. Hän on kova hymyilemään meille tämän tästä ja jokellellutkin on jo jonkin aikaa! Jännityksellä odotan hänen liikkeelle lähtöään, joka tuo taas uusia haasteita ja vaiheita koirienkin kanssa. Mutta luojan kiitos, siihenkin on vielä reilusti aikaa!
Arkemme rullailee erinomaisesti päivä päivältä eteen päin. Ongelmat vauvan ja eläinten yhteiselossa ovat edelleen jääneet hyvin vähäisiksi. Vaikeinta on oikeastaan ollut sovittaa lenkitysaikoja ja vauvan hoitoa yhteen. Tämä on varmasti hyvin tavanomainen ongelma kaikissa perheissä, joissa on uusi vauva ja koira. Etenkin nyt kunnon pakkasten saapuessa, emme pääse vaunujen kanssa liikkeelle, kun vauvojen pakkasraja -10 on kolissut rikki melkeinpä jokaisena päivänä. Minun on siis päästettävä koirat pihalle asioilleen useimmin kuin normaalisti tai tehtävä lyhyempiä lenkkejä. Myös sen vuoksi että Salvadoren tassut ovat kovilla pakkasilla koetuksella, jolloin en raaski sitä raahata perässämme sen klenkatessa jokaista jalkaa vuorollaan. Mieheni ollessa töissä meidän on siis oltava vain aloillamme kotosalla. Onneksi kevät on jo aika lähellä. :)
Kannattaa kuitenkin tällaisia ongelmia kohdatessa muistaa, että turhautuessaan kotona köllöttelyyn ongelmat koirien kanssa saattavat kärjistyä entisestään ja koiralta on tällöin turha vaatia kunnollista itsehillintää ja koiran käyttäytyminen vauvankin kanssa saattaa olla liian riehakasta. Energiat olisi syytä purkaa tietyin väliajoin. Koiria voi aktivoida muillakin tavoin, kuten tekstissäni "Vaivaan kuin vaivaan" olen käynyt läpi aktivoinnin tärkeyttä ja vaihtoehtoja jokaiselle päivälle. Ymmärrän kyllä, että aikaa koirille voi olla vaikeampaa löytää vauvan hoidon keskellä, kun kotia ja itseäänkin olisi välillä mukava hoitaa. Itse olen ratkaissut ongelmaa myös ottamalla koirat mukaan kyläilemään vanhempieni luokse. Heillä on juoksumatto, jossa koirat saavat kyläillessämme purkaa energioitaan.
Meillä välillä hermoja raastaa Salvadoren vinkuminen erilaisissa tilanteissa. Yritämme aina ignoroida ei-toivotun ääntelyn ja ohjata koiran tekemään jotain muuta. Mutta päivinä joina tekeminen on ollut vähäisempää, koirat ovat myös paljon innokkaampia lähtemään ulos, jolloin vinkumista ilmenee kun alan pukeutua ja koirat huomaavat merkkejä lenkkiajankohdan lähenemisestä. Vinkumiseen tai muuhun ääntelyyn on vaikea puuttua komentamalla, joten suosittelen aina ensisijaisesti ignorointia. Usein koirat lopulta lopettavat, kun huomaavat ettei käytös tuo haluttua tulosta. Sama pätee muuhunkin ei-toivottuun käytökseen, jolla koira yrittää saada jotain ihmiseltä. Oli se sitten huomiota, ruokaa tai lenkille lähtöä. Koiran käytös saattaa käydä raskaaksi itselle etenkin tässä tilanteessa sille osapuolelle, joka on kotona vauvan ja koirien kanssa suurimman osan ajastaan. Tämäkin voi siis olla hyvä työstämisen paikka jo ennen kuin vauva on tulossa perheeseen.
Salvador taas hankalana tapauksena on osoittanut, ettei ignorointikaan aina jokaisen koiran kohdalla toimi, sillä en ole koskaan sen ollessa minulla palkinnut tai huomioinut vinkumista millään tavalla. Sen tapauksessa parhaiten on toiminut rutiinien rikkominen. Eli pyrin lähtemään eriaikoihin joka päivä lenkille ja niin ettei sitä edeltäisi aina jokin sama tapahtuma, kuten oma ruokailumme tai voin vaihtaa lenkkivaatteet päälle jo reilusti aikaisemmin. Koetan myös tehdä välillä lenkkiä edeltäviä toimintoja ihan muuten vain, jotta koirat huomaisivat, etteivät ne aina tarkoitakaan lenkkiä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että monille koirille sopivat tietyt rytmit ja rutiinit, mutta joskus niistäkin saattaa kehittyä ei-toivottua käytöstä, kuten meillä, tällöin asiaan kannattaa pureutua. Ei ole koirankaan näkökulmasta mukaavaa käydä ylikierroksilla aina, kun jokin merkki näyttää ulos lähemiseltä. Lenkitkin sujuvat taatusti paremmin, kun koira on jo ennen lähtöä rauhallinen eikä sekaisin innosta. Tätä mielentilaa kannattaa siis kärsivällisesti odottaa, eikä ainakaan innostaa koiraa riehakointiin. Kuinka tuskaisaa onkaan samanaikaisesti pukea kuumia talvivaatteita itselle ja vauvalle, kun jaloissa pyörii ja vinkuu hyperaktiivinen karvakasa häntä piiskaten jokaisen läsnäolijan naamaa?
Nimim.
Kevättä odotellessa :)
Kommentit