Siirry pääsisältöön

Matkalla lähihoitajaksi..

Taas on ollut taukoa blogin kirjoittamisesta.. Elämä 👨‍👩‍👧‍👧🥰😴🥳🐱🐱🐱🐶🐶🤱🏻🏃🏻‍♀️🧘🏻‍♀️🛀🏻🏋🏻‍♀️💅🎒🌱🥑🥕🍷🚗🌜🌞🌨️🧹🛒📝 ja muu some 📵 vie turhan paljon aikaa tämän kanavan käytöltä. Mutta nyt im back. Ainakin taas hetkeksi. Oikeastaanhan tämä on ihan kiva nykyisessä muodossaan. Täältä löytyy otteita oman elämän varrelta, joita voi aina palata lukemaan kun siltä tuntuu.

Tänään olen täällä kuitenkin syystä. Opiskelen lähihoitajksi aikuispuolella monimuotokoulutuksessa. Jeii. 👏👏 Tämä on ollut unelmieni täyttymys ja motivaatiota opiskeluun löytyy näiden kotiäitinä vietettyjen vuosien jälkeen. Ihana kehittää itseään ja päästä aivan uudelle alalle.🤓🤩 Lisäksi kyseinen ala on ollut aina sydäntä lähellä, vaikka en aluksi ajatellutkaan tulevani tälle alalle töihin. Mahdollisuuksia on kuitenkin niin paljon, että löydän varmasti omani joukosta ajan myötä. Saimme siis tänään tehtäväsi digitaalisen toiminnan tunneilta pitää päiväkirjaa tämän hetkisistä opiskeluistamme.📖 Lähdemme muutaman viikon päästä ensimmäiselle tjk-jaksolle, eli työssä järjestettävään koulutukseen, joka tapahtuu päiväkodissa. 👩‍👧‍👦Odotan kovasti opinko matkan varrella jotain uutta vaikka olen ollut paljon lasten kanssa ja minkälainen paikka kyseessä on. Mietin myös kuumeisesti kuinka pärjään viisi viikkoa näkemättä ihania luokkakavereitani 🤭❤️

Tämän päiväkirjan luomisessa käsittelen erilaisia aiheita oppimistani asioista, sekä pohdin myös digitaalisen ympäristön kannalta työtehtäviäni.💻 Toivon saavani lisättyä mukaan kivaa visuaalista sisältöä📸, vaikka haasteita toki on päiväkotiympäristössä valokuvaamiseen ja sisällöntuottamiseen, kun huomioon on tietenkin otettava tekijänoikeudet, yksityisyyden suoja ja muut eettiset periaatteet hoitajan työssä. Mutta oloni on toiveikas ja tehtävä tuntuu mielenkiintoiselta. Tykkäänhän minä sekä kirjoittaa että valokuvata ja luoda. 🎬✏️

Jatkan aiheesta ensiviikon torstaina, kun meillä on taas koulussa tunteja. 
Nähdään silloin! 😊👩🏻‍⚕️




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Johtajuusharjoituksia

Upeita tuloksia saatu Herra Pitkäkuonon kanssa erilaisten johtajuusharjoituksien avulla viime aikoina, joista pakko nyt vähäsen kertoa. Ehkä tästä tarttuu teille lukijoille taas muutama vinkki korvan taakse. Olen aina pitänyt huolta siitä, että koirat tietävät minun olevan johtaja erilaisilla arkipäiväisillä asioilla. Tällaisia ovat esimerkiksi ovesta menotilanteet, joissa on siis tärkeää mennä aina itse ennen koiraa. Olipa kyseessä mikä ovi tai portti tahansa. Tämä on mielestäni hyvä olla myös hallinnassa vauvan tuloa varten tai lapsiperheissä, jottei koira ryntäile paikasta toiseen miten sattuu ja esimerkiksi törmää lapseen, hänen ollessaan oven suulla. Meillä koirat istuvat aina ovella siihen asti, että saavat luvan tulla minun perässä. Tätä varten on hyvä opettaa koiralle "odota" käsky, joka vaatii hieman kärsivällisyyttä itseltä, mutta ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovinkaan hankalaa. Pyydä koira istumaan, tässä tilanteessa yleensä palkkaan koiran heti jo pelkäs

Rauha maassa.

Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen. Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä. Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkei

Onnellisesti kotona!

Tervehdys taas kaikille lukijoilleni ja pahoitteluni, kun viime kerrasta on vähän kulunut aikaa! Ymmärrätte varmaan, että arki on viime aikoina ollut hieman erilaista ja olen etsinyt aikaa kirjoittelulle jo jonkin aikaa. :) Pienokaisemme syntyi vihdoin kaksi viikkoa ja kaksi päivää yli lasketun ajan. Haluan jakaa tämän elämäni taianomaisimman ja upeimman suoritukseni teidän kaikkien kanssa. Synnytys jouduttiin käynnistämään, eikä kokemus todella ollut helpoimmasta päästä. Menimme sovitusti aamulla sairaalaan ja aloin saada neljän tunnin välein lääkkeitä, eräänlaisia hormooneja, jotta synnytys alkaisi käynnistymään. Ensimmäiset lääkkeillä aikaan saadut supistukset alkoivat puoli kolmelta yöllä 25 tuntia ennen, kuin vauva oli sylissä. Vietin suurimman osan ajasta kävelemällä ympäri sairaalan käytäviä, kiikkustuolissa kuuman kaurapussin kanssa tai suihkussa, mikä vain antoi edes hetkellisesti paremmat oltavat. Uni jäi siis kaiken lisäksi erittäin vähälle. Onneksi sain kuitenkin tuntien