Kuinka kuluttaa koko yö blogaten..

Heippa hei taas kaikki!

Häävalmistelut, häät ja kesä veivät minut täysin mukanaan ja tännekin kirjoitteluni on taas ollut laiskan puoleista! Iso ongelma tässä blogissa on myös se, etten ole vieläkään keksinyt kuinka tehdä blogitekstejä puhelimella ja olen aika harvoin loppujen lopuksi koneella. Mutta nyt taas tuli uutta intoa, kun satuin blogiani eräälle lapsipalstalle suosittelemaan ja käydessäni täällä ja vieläpä koneella, tuli ihan hirveä hinku kirjoittaa edes jotain! Toivon todella etten taas istu tässä loppuyötä jaarittelemassa koko kesän tapahtumia!

Kesäämme sisältyi mm. laivaristeily Viking Gracella, joka on muuten mielestäni ihan mahtava paikka lapsen kanssa. Varaamamme hytti, joka ei sekään ollut huonoimmasta päästä haisi valitettavasti pahasti tupakalta, mutta koska lapsellisena ja astmaatikkoperheenä menimme asiasta valittamaan saimme upean sviitin tilalle, sillä varaustamme vastaavaa heillä ei ollut tarjota. Sviitti oli kyllä iloinen yllätys, etenkin siihen sisältyvä aamupala livepienomusiikin tahdittamana oli omaa luokkaansa. Pikkuinen Ville Viking fanimme nautti reissusta täysin siemauksin ja pääsi kanssamme illalla kuuntelemaan Michael Monroeta, sekä Dregeniä. Keikoilla hän jorasi täysiä pinkit kuulokkeet päässään tyllihamosessaan. 

 

Tyttären itse valitsemat ihanan tanssikengät Hennesiltä.

 

 

Lisäksi kevät-kesämme sisälsi vielä ainakin kohta kertomani lisäksi äitienpäivän viettoa viimeistä kertaa Zoolandiassa, koska se valitettavasti lopetti toimintansa eläinten osalta tänä kesänä, mökkeilyä ja uimista omalla sekä ystävien mökillä, kalastusta omalla Angry Birds ongella, uimista mummilan uudessa altaassa, uimista ja sanoinko muuten uimisen? Ystävien ja serkkujen synttärijuhlia ja häitä, polttarini, lasten juoksukilpailuja, uimista meressä, Muumimaailmapäivän ystäväperheen kanssa, uimista oman pihan altaassa, sekä matkan Tallinnaan, jossa viivyimme melkein viikon ihanassa kylpylähotellissa vanhan kaupungin läheisyydessä. Matka oli erittäin onnistunut laivamatkoineen, kylpylöineen, uimisineen ja nukkemuseoineen.

Zoolandian poroystävä

Zoolandian Herra Alpakka

Rentouttava äitienpäivälounas

Ensimmäinen itse oikeasti tekemä ukko massalla, joka kovetetaan uunissa.

 

Sinetillä varustetut hääkutsut lähtivät matkaan...

Tallinan Zoo oli todella käymisen arvoinen paikka!

Matkalla vanhaan kaupunkiin

Päädyimme myös historiallisten kidutusvälineiden museoon, joka oli aika karmiva, vaikkakin aika pieni, silti käymisen arvoinen.

Minä hotellimme ikkunalaudalla

Nukkemuseo vanhassa kaupungissa

Nuket olivat melkoisen aidon oloisia

 

 

Taivassalon mökkeilyä

 

Häähumua

Tyttö on myös kiinnostunut valokuvauksesta ja pyytää välillä esimerkiksi tässä, että äiti ota nallesta tällainen kuva :3

Luontokuvausta ajanvietteenä. Mitään putkia mulla ei tähän toimintaan ole, mutta saahan sitä jonkinnäköisiä tälläkin..

Aloitetaanpas vaikka siitä että hääpuku sitten lopulta tuli valituksi mainostamastani Fianceesta, jossa puku suunniteltiin kanssani alusta loppuun, mitoitettiin ja muokattiin minulle sopivaksi. Henkilökunta oli todella ihanaa ja osaavaa. Olen todella tyytyväinen siihen että ostin mekkoni juuri heiltä. Tilailin itse pukuuni vyön yms. netistä ja taisin ostaa jotain ihan jostain liikkeestäkin. Lisäksi tilasin korut eBaysta. Kaikenkaikkiaan eBaysta oli todella suuri apua näin erikoisen teeman toteuttamisessa, joka häissämme oli, eli siis Steampunk. Suomesta on hankala mistään löytään tähän sopivia asusteita ainakaan kohtuulliseen hintaan. Saimmekin sitten mieheni kanssa tilailla vieraillekin yhtä sun toista eBaysta, kun melkein kaikki halusivat panostaa asussaan valitsemaamme teemaan. Kävikin ilmi, että Steampunk oli oikea nappivalinta häiden teemaksi, sillä se oli samaan aikaan persoonallinen, kuin myös juhlallinen ja näyttävä. Jos et tiedä vielä mikä Steampunk on siitä voi helposti ottaa selvää esimerkiksi täältä (wikipedia) ja täältä (googlen kuvahaku).

Tosiaan häitämme sitten lopulta vihdoinkin juhlittiin 2.8.2014, kun paikka oli varattu, pappi tavattu ja sovittu paikalle, juhlavieraat kutsuttu, asut valittu, koristeet askarreltu, ohjelmaa mietitty yms yms.. melkein tulee hiki jo pelkästä ajatuksesta, oli noissa sen verran hommaa, että toivottavasti tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tarvitsee elämässään naimisiin mennä :D

Itsetekemäni morsiuskimppu vanhoista rakkaista nahkatakeistani ja kellonosista, sekä pitsistä

Vihkisormukseni.

Häät olivat muutamia kankeuksia lukuunottamatta todella onnistuneet, ihanat ja ennen kaikkea ikimuistoiset. Vuokraamamme huvila Nauvossa oli porukallemme sopiva ja sopi kesäisiin kuumiin juhliin erinomaisesti merinäköaloineen kaikkineen. Meidät vihittiinkin laiturilla punaisella matolla vieraiden istuessa tuoleissaan nurmikolla koivujen alla. Ruoka, kakku ja juomat tulivat talolta, eikä niissä ollut suurempaa valittamista. Palvelu oli tosin välillä vähän erikoista ja osittain tylyäkin, mutta se saattoi johtua myös pienestä kielimuurista ruotsinsuomalaisten kanssa, enkä muutenkaan halua muistella häistämme niitä negatiivisia asioita sillä kaikki meni kuitenkin hyvin ja itse naimisiin meno oli se tärkein asia ja nautimme päivästä valtavasti. Suuri kiitos kuuluu kyllä erityisesti vanhemmilleni, jotka auttoivat joka asiassa niin paljon kuin suinkin voivat ja muutenkin vieraillemme, koska eiväthän juhlat olisi olleet lainkaan samanlaiset ilman heitä.

Huvilassa oli jokaiselle oma huone, jossa sai halutessaan yöpyä. Iso osa vieraista jäikin paikalle yöksi lukuun ottamatta muutamia, joilla oli omat syynsä lähteä jo illalla. Minusta vuorokauden kohokohtiin lukeutui kuitenkin ilta, kun sain vihdoin ihanan, mutta hikisen päivän päätteeksi riisua massiivisen mekkoni, vaihtaa rennompaan ja pulahtaa kuun valossa merivesi käyttöiseen suuren paljuun tuoreen aviomieheni, lapseni ja muiden uusien sukulaisteni kanssa. Kävimpä myös lapsuuden ystäväni kanssa öisessä lämpimässä meressä kastautumassa ja uimassa muutaman lenkin. Muita kohokohtia olivat tietenkin itse vihkimen, kun koko tilaisuus alkoi. Odotin huvilan alakerrassa kuumeisesti, koska saisin luvan astua esiin. Olin aivan varma että kuumuuden ja jännityksen vuoksi joko kompuroisin suurissa koroissa epätasaisella laiturilla helmaani tai jos vaikka selviytyisinkin jollakin ilveellä perille asti, saattaisin pyörtyä papin saarnatessa saarnaamasta päästyään. Paras ystäväni kiristi nyörini mekostani, tuuletin kasvojani upealla mustalla pitsisella viuhkallani ja odotin. Lopulta kuulin valitsemamme musiikin hiljaisena kantautuvan laiturilta päin ja isäni ojensi käsivartensa minulle saattaakseen minut miehelleni. Isäni vahvan käsivarren varassa onnistuin kuin onnistuinkin kompuroimatta pääsemään laiturin tuntumaan, jossa näin tulevan mieheni odottavan minua. Tunsin helpotusta nähdessäni vieraat ja hänen odottavan kätensä. Isäni luovutti minut ja kehotti miestäni pitämään minusta huolta. Kävelimme yhdessä mieheni kanssa laiturille papin eteen hymykorvissa. Jonkun aikaa olin aivan varma että kohta pyörtyisin, mutta puristin mieheni kättä ja lopulta jännitys alkoi tasaantua ja aloin keskittyä olennaiseen. Kuuntelin pappia, ihalailin merta ja yritin imeä itseeni kaiken joka juuri siinä hetkessä tapahtui. Lopulta sormus oli sormessani, olimme sanoneet toisillemme tahdon ja saimme luvan ottaa yhdessä ensimmäiset askeleemme tuoreena avioparina. Kuljimme vähän matkaa ja jäimme odottelemaan tarjoilijoita, jotka toivat meille alkumaljat. Pääsimme halaamaan ja kuulemaan onnittelut jokaiselta vieraaltamme. Oloni oli todella onnellinen ja rutistinkin jokaista vierasta oikein kunnolla. Tuon hetken kuvatkin ovat ihanaa katsottavaa, kun minun ja mieheni ilmeet ovat niin aidon onnelliset.

Siitä sitten jatkuivat juhlat juhlaillallisen, morsiuskimpunheiton ja sukkanauhanheiton, livemusiikin, sekä ystävien ja sukulaisten kanssa juttelun lomassa iloisesti.
Nukuimme yön mukavasti omassa isossa huoneessamme, heräsimme aamulla yhteiselle aamiaiselle vieraidemme kanssa, otimme vielä muutamia kuvia laiturilla, heitimme mereen pullopostia ja päästimme taivaalle viimeiset ilmapallot. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja hyvästelimme juhlapaikan viimeisen kerran. Päädyimme vielä Nauvon idylliseen keskustaan ja satama-alueelle maksamaan viimeiset laskut juhlasta, sekä fiilistelemään jäätelöannoksien ja kahvien merkeissä.
Näin siis päätyivät ja sujuivat meidän ikiomat ihanat häämme. Nyt auvoisaa avioelämää on takana jo reippaasti yli kuukauden verran. Oli ihanaa taas palata muistelemaan tuota päivää, vaikka koitinkin parhaani mukaan pitää tekstin mahdollisimman lyhyenä. Tiedä mitä tästäkin olisi tullut, jos oikein olisin ryhtynyt runoilemaan. Ehkäpä romaani? :D

Häiden jälkeen lomailimme vielä viikon ennen paluuta arkeen. Taisimme olla lähinnä kotona ja lopun viikosta ystäviemme mökillä Taivassalossa luonnon keskellä. Pääsimme siellä käymään upealla entisellä kivilouhoksella, joka oli täyttynyt kirkkaasta makeasta pohjavedestä. Hankimme sukellusvehkeet ja sukeltelimme siellä ahkerasti yhden päivän verran.

Mimo oli mukana mökkeilemässä, vaikka Salvador olikin hoitolassa. Mimo sai rellestää rauhassa uuden tuttavuutensa Nellin kanssa monta päivää vapaana juosten.

Saatiin Taivassalossa ystäviemme mökillä maistella rapuja!

Nyt kesäkin on alkanut muuttua jo syksyksi, vaikka juuri nyt onkin ollut taas vähän lämpimäpää muutaman päivän verran, mutta sen verran ovat jo illat koleita ja pimeitä, että onhan se pakko uskoa, ettei enää ihan keskikesää elellä. Kesä meni jotenkin todella hujauksessa ohi. Tuntuu että niin paljon jäi tekemättä mitä piti tehdä, mutta toisaalta taas niin paljon tuli myös tehtyä ja koettua! Mä rakastan niin ylikaiken kesää, enkä soisi sen ollenkaan loppuvan. Vaikka on se kun oikein miettii, niin ihan kivaakin kun saa taas käyttää lämpöisiä villasukkia pimeinä koleina iltoina, vetästä ihanan villapaidan päälle, lämmitellä varpaita patterissa, juoda lämmintä kaakaota oman kullan kanssa illalla, katsella puiden pudottavan lehtensä, muuttolintujen lähtevän, muistella kesän tapahtumia ja valmistautua syksyn harrastuksiin, sekä talven tuomiin uusiin kivoihin asioihin, sekä tietysti ryhtyä odottamaan taas seuraavaa kesää!



Me ollaan tosiaan aloitettu tyttären kanssa taas taaperojumppa TuTolla, sekä tänä syksynä myös muskari. Mä olen myös innokkaasti aloittanut oman jumppakauteni, joka oli tauolla koko kesän omalla kohdallani. Nyt olen jo käynyt muutaman kerran jumpassa ja janoan lisää! Nyt kun hommasin vihdoin myös kunnolliset jumppavarusteet, en malttaisi millään odottaa että pääsen taas huomenna!

Kokeilen huomenna ekaa kertaa sen nimistä tuntia, kuin Functional Training "Toiminnalliseen harjoitteluun keskittyvän tunnin päämääränä on parantaa lihaskuntoa, kehonhallintaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä. Tunnilla tehtävät liikkeet ovat yhdistelmäliikkeitä, jotka harjoittavat samaan aikaan monia eri lihaksia pitäen sykkeen ylhäällä koko tunnin ajan. Liikkeet aktivoivat pinnallisten lihasten lisäksi myös tärkeitä asentoa, ryhtiä ja tasapainoa ylläpitäviä syviä lihaksia. Tunti sisältää n. 10 minuuttia pitkän lämmittelyn, jonka jälkeen tehdään yhdistelmäliikkeitä koko keholle välineitä monipuolisesti hyödyntäen. Lopuksi venytellään.
Tunti ei sisällä askelsarjoja ja sopii kaikille, jotka haluavat haastavan harjoituksen." Kuulostaa kovasti mun jutulta, kun mulla on toi selkärankareumakin, jota täytyy itse kuntouttaa ja lihaksia, sekä just noita asentoja ylläpitää, että pysyy kunnossa ja toimintakykyisenä. Tämäkin jumppa siis 
TuTolla. TuTolta löytyy paljon erilaisia tunteja naisille ja miehille, jokaiseen kuntotasoon sopivaksi. Myös lapsille ja perheille omat juttunsa. Tutola jossa minä käyn omilla tunneilla, on mielestäni tosi kiva pieni vanha rakennus, mutta itse tilat ovat nykyaikaiset ja uudet. Vetäjät ovat mielestäni myös asiantuntevia ja tunnit kivoja. Tunneilla osataan ottaa hyvin huomioon, että mukana on erilaisia ihmisiä. Annetaan aina vaihtoehtoisia liikkeitä, jos haluaa rakempaa tai kevyempää, lihaksia tuottavampaa tai kiinteyttävämpää, tai jos jollakin on vaikka selän tai muiden asioiden kanssa ongelmia niin jokaiselle löytyy omia liikkeitä ja vinkkejä.

Lopuksi haluan vielä kertoa vähän enemmän tästä meidän varsinaisesta arjesta eli tyttö täyttää siis muutamien kuukausien päästä jo huimat kolme vuotta. Tytöllä on parhaillaan menossa pahemman luokan kyselyvaihe, joka on ihan superihanaa, vaikka toki välillä vähän ottaa myös hermoille :D Kaikki halutaan myös tehdä tietysti itse. Hänen kanssaan on todella ilo jutella, kun ymmärtää ja keskustelee jo niin hienosti. Huumoriakin löytyy ihan vitsailuun saakka. Hän on kovasti tällä hetkellä myös kiinnostunut kaikenlaisista urheilun muodoista. Eniten kiinnostaa juokseminen ja pallon potkiminen. Näille otetaankin ihan kunnolla aikaa joka päivä, kun ovat nyt niin tärkeä juttu. Myös koiranlenkitys on hänellä selvästi verissä, kun ilman aamuista lenkkiä koirien kanssa, ei päivästä meinaa tulla mitään. Hän hallitsee pienemmän koiramme Mimon hallinnan täysin. Itse talutan isompaa koiraamme. Välillä mukana on myös kissa tai kaksi. Toinen tykkää kävellä kuin koira valjaissa ja toinen istuu olkapäällä. Ollaan me aikamoinen kööri kun tuolla kaduilla talsitaan. Tässä on ollut viimeaikoina monia tosi yllättäviä tilanteita ja kohtaamisia vieraiden koirien ja kissojen kanssa lenkeillä, mutta kaikki on sujunut todella mallikkaasti muutamaa kertaa lukuun ottamatta. Salvadorkin on vain tyynesti katsellut, kun sille on tullut useampi saman perheen koira kerralla rähjäämään. Mimo taas on alkanut vähän sitkeämmin taas vaihteeksi räksyttämään. Harmi vain että kukaan ei oikein ota sitä tosissaan, kun on semmosta hölmöä uhoilua ja on ylikasvaneessa kesätukassaankin ihan pennun näköinen :D Nauran aina sille että vihdoin kun Salvador ole lopettanut suuremmaksi osaksi remmirähjäilyn, on sitten Mimo ottanut sen asiakseen, vaikka ennen ei rähjännyt.. huoh. Onneksi Mimo aiheuttaa kuitenkin vähemmän ongelmia hallinnassa kuin Salvador, joten en ole huolissani erityisemmin. Eiköhän sekin joskus älyä, että on ihan turhanpäiväistä uhoamista..

Rutiineihin siis kuuluu että aamulla kun herätään, koirat menee meidän aidatulle pihalle siksi aikaa että ollaan tytön kanssa rauhassa syöty aamupalat ja tehty muutkin aamutoimet. Sitten lähdetään koiria viemään. Päivän suunnitelmista riippuen pidemmälle tai lyhyemmälle lenkille. Tuohon aikaan on mukava lenkkeillä kun kaikki ovat jo menneet töihin ja kouluihin niin saa ihan rauhassa mennä ja myllertää ympäriinsä. Sitten jos jäädään kotiin lenkin jälkeen, koirat pääsee takaisin pihalle, mutta jäävät kotiin jos lähdemme jonnekin. Iltapäivällä pääsevät taas joko lenkille tai pihalle. Riippuen siitä onko päivän aikana menty pidempää lenkkiä tai tehty muuta erikoista, päätän menenkö tytön nukkumaan menon jälkeen vielä pienelle pissatukselle vai päästänkö vaan pihalle. Oma aidattu piha on kyllä täyttä kultaa pienen lapsen ja koirien kanssa. Samoin kuin kissoilla ulkoilutarhansa, jonne pääsevät ikkunasta.  Tyttö tykkää myös hirveästi leikittää ja ruokkia kissoja sekä koiria. Myös syliinottamista harjoittelee välillä valvotusti. Minusta on ihanaa miten eläimemme opettavat lapselle miten pienempiä ja heikompia kohdellaan, sekä vastuuntuntoa ja empatiaa. Olisi vaikeaa opettaa niitä samalla tavalla, kun ei ole vielä toistaiseksi ainakaan sisaruksiakaan.

Meillä on suurena haaveena oma omakotitalo, jota ollaankin tässä "metsästetty" jo pidemmän aikaan. Oikeastaan olemme siis vain käyneet kiinnostavissa asuntonäytöissä silloin tällöin lähinnä saadaksemme vertailukohteita ja selville sen mitä haemme. Pankissakin käytiin juuri, eikä siellä ainakaan meitä naurettu pihalle. :) Lainalupausta ei vielä saatu, mutta vertailemme pankkeja ja tiedämme nyt miten saamme halutessamme lainaa ja kuinka paljon. Ei vaan millään malttaisi odottaa sitä kun pääsee vihdoin tästä vuokra-asumisesta eroon ja jonnekkin vähän syrjempään asumaan omaan rauhaan ja saisi vihdoin aloittaa elämisen kunnolla ikiomassa kodissa ja perustaa vaikka oman kanalan! Mutta saa nyt nähdä mitä tuleman pitää. Elämme rauhassa harkiten, eihän meillä mikään kiire ole minnekään. Päivä kerrallaan ja jokaisesta hetkestä nauttien. Palataan taas mahdollisimman pian uuden postauksen merkeissä!!