Tästäpä löytyikin mukava pieni hetki kirjoitella neidin päiväunien aikaan. Köllöttää parhaillaan tuossa vatsani päällä ja tuhina aivan ihanan suloisen kuuloista.
Olemme tässä välissä ehtineet viettää kesää koko perheen voimin kaikenlaista koko ajan puuhaillen. Kävimmepä aivan ihanalla Kreikan maallakin Kreetan saarella Agia Marinassa matkaseuranamme myös vanhempani. Voin lämpimästi suositella kyseistä paikkaa lapsiperheille ja kaikille muillekin. Eniten ihastuin siihen miten lapsirakkaita etenkin kreikkalaiset itse olivat. Aivan toista kuin meillä täällä jurojen suomipoikien keskuudessa. Täällä jos vieras mies tulisi lapselle lepertelemään tai lähettelisi lentosuukkoja, varmasti katsottaisiin pahasti ja leimattaisiin heti vähintään hulluksi tai pedofiiliksi. Mutta lomakohteessamme se oli arkipäivää ja ihmiset kunnioittivat ja huomioivat lapsia tilanteesta riippumatta. Heille lapset ovat ilon aihe eikä suinkaan taakka tai häiriötekijä, kuten valitettavan usein saa kuulla lapsista sanottavan meillä koto Suomessa.
Kaikenkaikkiaan matka tuli todella tarpeeseen. Pääsimme irrottautumaan arjesta, kun Salvador oli luottokoirahoitolassamme hellässä hoidossa Mynämäellä ja kotonamme asusti reissun ajan mieheni äiti, joka huolehti kissoista ja Mimosta. Kaikki meni aivan nappiin sekä eläinten, että tyttäremme kanssa, lukuunottamatta paluulennolla koneen nousua, jolloin tytölle iski kai myöhäisestä ajankohdasta, pimeydestä ja kaikesta sellaisesta jokin hirveä pakokauhu. Itki aivan sydäntärepivän hysteerisesti itkua, jollaista emme ennen olleet häneltä kuulleet. Huusi vain pois pois pois. Tilanne oli kauhea, sillä olemme aina pyrkineet vastaamaan itkuun herkästi, mutta tässä tilanteessa ei mitään ollut tehtävissä. Oli vain pidettävä lujaa kiinni ja koitettava rauhoittaa. Lopulta nousun tasaannuttua hän nukahti syliini uupuneena ja nukkuikin koko loppumatkan. Emme ihan heti tämän vuoksi ole suunnittelemassa uutta matkaa, huolimatta siitä miten paljon me kaikki, tyttö mukaan lukien, nautimme matkasta. Seuraavan matkamme suuntaamme todenäköisesti jonnekkin Suomen rajojen sisällä tai korkeintaan Ruotsiin tai Viroon. Vasta sitten kun tyttö paremmin tuollaisia asioita osaa käsitellä varataan seuraava lentoa vaativa matka. Sillä onhan se kuitenkin joskus taas etelän lämpöön päästävä, kun kerran matkustuskirppu puraisee. Vielä on niin monia paikkoja näkemättä ja kokematta, eikä mikään ole parempaa, kuin jakaa ne omien rakkaiden ihmisten kanssa.
Muutoinkin on kaikki täällä Hirvensalon perukoilla ollut oikein kivasti mallillaan. Tytön koirien talutteluvimma ei ole laantuakseen, vaan pikemminkin päinvastoin. Lenkille on päästävä joka päivä ja taluttaa pitää tietysti ihan ITTE!
Terassi meille myös rakennettiin tässä jokunen viikko takaperin. Aita terassin reunassa helpottaa arkea, kun koirat voivat olla toisella puolella ja saamme pidettyä terassinovea auki ja tyttö voi kulkea sisään ja ulos vapaasti. Pienet käytännölliset asiat helpotavat kummasti arkea monen eläimen ja lapsien kanssa. Kannattaa siis miettiä olisiko jotain mikä helpottaisi omaa arkea. :) Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Nyt tyttö heräsi ja suorastaan vaatii huomiotani! Eli näkemiin taas tältä erää. Hyviä viimeisiä kesäpäiviä kaikille lukijoilleni!
Ps.Pahoittelen suuresti mahdollisia kirjoitusvirheitä. Tämä puhelimen näppäimistö ei todellakaan ole ylinystäväni.
Olemme tässä välissä ehtineet viettää kesää koko perheen voimin kaikenlaista koko ajan puuhaillen. Kävimmepä aivan ihanalla Kreikan maallakin Kreetan saarella Agia Marinassa matkaseuranamme myös vanhempani. Voin lämpimästi suositella kyseistä paikkaa lapsiperheille ja kaikille muillekin. Eniten ihastuin siihen miten lapsirakkaita etenkin kreikkalaiset itse olivat. Aivan toista kuin meillä täällä jurojen suomipoikien keskuudessa. Täällä jos vieras mies tulisi lapselle lepertelemään tai lähettelisi lentosuukkoja, varmasti katsottaisiin pahasti ja leimattaisiin heti vähintään hulluksi tai pedofiiliksi. Mutta lomakohteessamme se oli arkipäivää ja ihmiset kunnioittivat ja huomioivat lapsia tilanteesta riippumatta. Heille lapset ovat ilon aihe eikä suinkaan taakka tai häiriötekijä, kuten valitettavan usein saa kuulla lapsista sanottavan meillä koto Suomessa.
Kaikenkaikkiaan matka tuli todella tarpeeseen. Pääsimme irrottautumaan arjesta, kun Salvador oli luottokoirahoitolassamme hellässä hoidossa Mynämäellä ja kotonamme asusti reissun ajan mieheni äiti, joka huolehti kissoista ja Mimosta. Kaikki meni aivan nappiin sekä eläinten, että tyttäremme kanssa, lukuunottamatta paluulennolla koneen nousua, jolloin tytölle iski kai myöhäisestä ajankohdasta, pimeydestä ja kaikesta sellaisesta jokin hirveä pakokauhu. Itki aivan sydäntärepivän hysteerisesti itkua, jollaista emme ennen olleet häneltä kuulleet. Huusi vain pois pois pois. Tilanne oli kauhea, sillä olemme aina pyrkineet vastaamaan itkuun herkästi, mutta tässä tilanteessa ei mitään ollut tehtävissä. Oli vain pidettävä lujaa kiinni ja koitettava rauhoittaa. Lopulta nousun tasaannuttua hän nukahti syliini uupuneena ja nukkuikin koko loppumatkan. Emme ihan heti tämän vuoksi ole suunnittelemassa uutta matkaa, huolimatta siitä miten paljon me kaikki, tyttö mukaan lukien, nautimme matkasta. Seuraavan matkamme suuntaamme todenäköisesti jonnekkin Suomen rajojen sisällä tai korkeintaan Ruotsiin tai Viroon. Vasta sitten kun tyttö paremmin tuollaisia asioita osaa käsitellä varataan seuraava lentoa vaativa matka. Sillä onhan se kuitenkin joskus taas etelän lämpöön päästävä, kun kerran matkustuskirppu puraisee. Vielä on niin monia paikkoja näkemättä ja kokematta, eikä mikään ole parempaa, kuin jakaa ne omien rakkaiden ihmisten kanssa.
Muutoinkin on kaikki täällä Hirvensalon perukoilla ollut oikein kivasti mallillaan. Tytön koirien talutteluvimma ei ole laantuakseen, vaan pikemminkin päinvastoin. Lenkille on päästävä joka päivä ja taluttaa pitää tietysti ihan ITTE!
Terassi meille myös rakennettiin tässä jokunen viikko takaperin. Aita terassin reunassa helpottaa arkea, kun koirat voivat olla toisella puolella ja saamme pidettyä terassinovea auki ja tyttö voi kulkea sisään ja ulos vapaasti. Pienet käytännölliset asiat helpotavat kummasti arkea monen eläimen ja lapsien kanssa. Kannattaa siis miettiä olisiko jotain mikä helpottaisi omaa arkea. :) Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Nyt tyttö heräsi ja suorastaan vaatii huomiotani! Eli näkemiin taas tältä erää. Hyviä viimeisiä kesäpäiviä kaikille lukijoilleni!
Ps.Pahoittelen suuresti mahdollisia kirjoitusvirheitä. Tämä puhelimen näppäimistö ei todellakaan ole ylinystäväni.
Kommentit