Kylläpäs on taas aika vierähtänyt nopeasti ja kirjoittelukin jäänyt ihan tyystin! Vauva-arki vaan saa välillä itsestä sellaisen otteen, että siihen vain uppoutuu ja kaikki muu unohtuu. Tietysti pidän yhteyttä ystäviini eikä itseasiassa minulla ole koskaan ollut näin sosiaalista elämää kuin nyt, ihme kyllä, vaikka toisin voisi kuvitella ja itse ainakin odotusaikana ajattelin että tulen olemaan paljon yksin. Vauva on kuitenki tuonut paljon uusia ystäviä ja kontakteja. Kahdella äidillä kun aina riittää varmasti jotain keskusteltavaa ja kokemusten vaihtoa, vaikka muuta yhteistä näillä ei olisikaan. On ne lapset sen verran ihmeellinen asia! Toki oma aktiivisuuteni on osaltaan kantanut kortensa kekoon. Käymme paljon kaikenlaisissa mahdollisissa harrastuksissa, kuten vauvauinnissa, muskareissa, vauvakahviloissa, vauvakinossa ja vauvatanssissa. Viimeisestä mainitsemastani olemme kurssin päätyttyä kasanneet oikean vauvaklubin, facbook yhteisöineen, viikottaisine kokoontumisine kaikkineen. Porukka on todella hyvä ja jaamme toistemme kanssa niin hyvät kuin ikävätkin asiat liittyen vauva-arkeen ja pidämme tapaamisiemme avulla järjen päässä kaiken vaippa-syömisen opettelun-yksinolon-hammassäryn-pukeutumis-nuhailuruljanssin keskellä. Eikä kyse ole vain uusista kavereistä, vaan tuntuu myös että olen saanut pidettyä paremmin yhteyttä vanhoihin kavereihin, tuttuihin ja perheenjäseniin. Enää kun ei ole työelämä verottanut jaksamista ja aikaa, vaikka tietysti tilalle on tullut entistäkin vaativampi työ: vauva! :) silti esim. Päiväuniajat saattavat käydä ikävystyttäviksi ja silloin mikäpä muu olisi parempaa, kuin pistää kaverille ajatuksella joku kiva viesti, jossa kyselet kuulumisia tai vaikka kilauttaa siskolle ja suorittaa oikea marathon-puhelu, kuten mieheni sanoisi! :D
Olen siis kaikin puolin tyytyväinen elämääni ja suorastaan nautin nykyisen elämäni tuomista haasteista ja uppoudun niihin koko sydämelläni. Tämä sopii siis minulle kuin nakutettu! Jotta päästäisiin nyt kuitenkin varsinaiseen aiheeseen, eli yhteiseloon vauvan ja koiran kanssa, on minun nyt syytä lopettaa tämä hehkutus! Tosin oikeastaan hehkutus tulee jatkumaan, vaikka aihe onkin eri. Olen siis aikaisemmin jo paljon kirjoitellut vinkkejä koirien treenaamiseen, joka päiväiseen arkeen ja omaan toimintaan koiran kanssa. Nyt minulla on lähinnä jakaa näiden asioiden tuloksia, jotka taas saattavat kannustaa joitakin teistä treenailemaan!
Erityisen ylpeä tällä hetkellä olen Salvadoren remmikäyttäytymisestä, mutta myös kokonaisvaltaisesta muutoksesta, joka koirassa on tapahtunut. Salvador on rauhoittunut huomattavasti päättäväisten johtajuusharjoituksien ja oman asenteeni muutoksen myötä. Se ei enää vingu jatkuvasti jokaisessa siirtymisvaiheessa, kun jokin aktiviteetti lenkille lähdöstä ruokailuun alkaa tai päättyy. Se ei pääasiassa ryntäile minnekään vaan miettii ensin mitä minun eleeni sille viestivät. Vieraat se on alkanut pikku hiljaa antaa tulla sisään rauhassa. Ja tervehtiminen myöhemmin alkaa olla hallitumpaa. Jos jollain on ongelmia tämän asian kanssa on tärkeintä tehdä vieraille pelisäännöt selviksi. Ei lepertelyä, ei silittelyä, ei katsekontaktia, ei yhtään minkäänlaista huomiota koiraa kohtaan sisälle tultaessa. Päättäväisesti vaan sisälle ja jos alkaa esimerkiksi hyppiminen, käännetään koiralle selkä kunnes rauhoittuu. Jos välttämättä haluat että kaikki tervehtivät koiraa heti, pyydä menemään mieluummin koiran tasolle, jottei sen tarvitse hyppiä päälle.. Voi käydä huonosti jos iso koira hyppii lasten päälle.. Koiran voi myös tervehtiä myöhemmin, meillä riittää kun käyvät haistamassa vieraan myöhemmin, asettuvat lähelle tai kulkevat ohi. Silloin koira on jo tehnyt vieraan itselleen tutuksi. Muu aiheuttaa ylimääräistä vauhkoilua ja ryntäilyä sinne tänne. Sitä paitsi useimmat eivät pidä jos iso koira tunkee naaman lähelle, piiskaa hännällä, raapii tassuilla tai asettaa koko ruhonsa vieraan päälle, puhumattakaan kuolaisien lelujen kantamisesta puhtaille vaatteille tai kahvikuppiin...
Seuraavaksi annan pienen yleispätevän vinkin!
Kiellätkö koiraa usein? Tai komennat? Satutko myös huutamaan usein? Ja usealla tarkoitan nyt vähintään kerran päivässä. Eikö käskyt tunnu menevän perille? Seuraavaksi kerron jotain mikä saattaa yllättää sinut. Lopeta se. Heti. Jos olet sata kertaa huutanut koiralle, mutta ei tehoa, se ei tule tehoamaan jankuttamalla myöhemminkään. Päin vastoin kaikki teho komentamisesta katoaa ja koira siedättyy jatkuvalle toistolle ja nimenomaan oppii ettei tarvitse totella. Koirat eivät myöskään, yllätys yllätys, ymmärrä puhetta, eli vaikka kuinka jupiset koiralle kuinka sen olisi syytä opetella tavoille, se ei siitä miksikään muutu. Jos joku ei siis sadannen toiston jälkeen tehoa, kokeile jotain muuta! Tai pidä tauko ja kokeile taas vaikka muutaman viikon päästä uudestaan entistä pontevammin ja näytä että tarkoitat mitä sanot! Älä alennu toistamaan itseäsi. Kerralla kunnolla tai ei ollenkaan! Sen sijaan että toistaisit itseäsi tehottomasti, toista asioita jotka onnistuvat.
Huh nyt alan olla super väsynyt ja koirat lenkkiä vailla.
Lisää lenkkeilystä ja muista perheemme järjestelyista taas ensi järjestelyistä, joka toivottavasti on nopeammin kuin tällä kertaa!
Hauskaa talven odotusta!
Olen siis kaikin puolin tyytyväinen elämääni ja suorastaan nautin nykyisen elämäni tuomista haasteista ja uppoudun niihin koko sydämelläni. Tämä sopii siis minulle kuin nakutettu! Jotta päästäisiin nyt kuitenkin varsinaiseen aiheeseen, eli yhteiseloon vauvan ja koiran kanssa, on minun nyt syytä lopettaa tämä hehkutus! Tosin oikeastaan hehkutus tulee jatkumaan, vaikka aihe onkin eri. Olen siis aikaisemmin jo paljon kirjoitellut vinkkejä koirien treenaamiseen, joka päiväiseen arkeen ja omaan toimintaan koiran kanssa. Nyt minulla on lähinnä jakaa näiden asioiden tuloksia, jotka taas saattavat kannustaa joitakin teistä treenailemaan!
Erityisen ylpeä tällä hetkellä olen Salvadoren remmikäyttäytymisestä, mutta myös kokonaisvaltaisesta muutoksesta, joka koirassa on tapahtunut. Salvador on rauhoittunut huomattavasti päättäväisten johtajuusharjoituksien ja oman asenteeni muutoksen myötä. Se ei enää vingu jatkuvasti jokaisessa siirtymisvaiheessa, kun jokin aktiviteetti lenkille lähdöstä ruokailuun alkaa tai päättyy. Se ei pääasiassa ryntäile minnekään vaan miettii ensin mitä minun eleeni sille viestivät. Vieraat se on alkanut pikku hiljaa antaa tulla sisään rauhassa. Ja tervehtiminen myöhemmin alkaa olla hallitumpaa. Jos jollain on ongelmia tämän asian kanssa on tärkeintä tehdä vieraille pelisäännöt selviksi. Ei lepertelyä, ei silittelyä, ei katsekontaktia, ei yhtään minkäänlaista huomiota koiraa kohtaan sisälle tultaessa. Päättäväisesti vaan sisälle ja jos alkaa esimerkiksi hyppiminen, käännetään koiralle selkä kunnes rauhoittuu. Jos välttämättä haluat että kaikki tervehtivät koiraa heti, pyydä menemään mieluummin koiran tasolle, jottei sen tarvitse hyppiä päälle.. Voi käydä huonosti jos iso koira hyppii lasten päälle.. Koiran voi myös tervehtiä myöhemmin, meillä riittää kun käyvät haistamassa vieraan myöhemmin, asettuvat lähelle tai kulkevat ohi. Silloin koira on jo tehnyt vieraan itselleen tutuksi. Muu aiheuttaa ylimääräistä vauhkoilua ja ryntäilyä sinne tänne. Sitä paitsi useimmat eivät pidä jos iso koira tunkee naaman lähelle, piiskaa hännällä, raapii tassuilla tai asettaa koko ruhonsa vieraan päälle, puhumattakaan kuolaisien lelujen kantamisesta puhtaille vaatteille tai kahvikuppiin...
Seuraavaksi annan pienen yleispätevän vinkin!
Kiellätkö koiraa usein? Tai komennat? Satutko myös huutamaan usein? Ja usealla tarkoitan nyt vähintään kerran päivässä. Eikö käskyt tunnu menevän perille? Seuraavaksi kerron jotain mikä saattaa yllättää sinut. Lopeta se. Heti. Jos olet sata kertaa huutanut koiralle, mutta ei tehoa, se ei tule tehoamaan jankuttamalla myöhemminkään. Päin vastoin kaikki teho komentamisesta katoaa ja koira siedättyy jatkuvalle toistolle ja nimenomaan oppii ettei tarvitse totella. Koirat eivät myöskään, yllätys yllätys, ymmärrä puhetta, eli vaikka kuinka jupiset koiralle kuinka sen olisi syytä opetella tavoille, se ei siitä miksikään muutu. Jos joku ei siis sadannen toiston jälkeen tehoa, kokeile jotain muuta! Tai pidä tauko ja kokeile taas vaikka muutaman viikon päästä uudestaan entistä pontevammin ja näytä että tarkoitat mitä sanot! Älä alennu toistamaan itseäsi. Kerralla kunnolla tai ei ollenkaan! Sen sijaan että toistaisit itseäsi tehottomasti, toista asioita jotka onnistuvat.
Huh nyt alan olla super väsynyt ja koirat lenkkiä vailla.
Lisää lenkkeilystä ja muista perheemme järjestelyista taas ensi järjestelyistä, joka toivottavasti on nopeammin kuin tällä kertaa!
Hauskaa talven odotusta!
Kommentit