Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2011.

Mielialaan

Tänään pistetty tilaukseen D.A.P haihdutin, joka on tunnettu ja toimiva tapa auttamaan koiraa kaikissa stressiä aiheuttavissa tilanteissa, kuten meillä nyt vauvan tuloa ajatellen. Haihduttaa siis huoneilmaan koirien omia feromoneja, jotka vaikuttavat rentouttavasti ja lohduttavasti lisäten koiran itseluottamusta huolestuttavissa ja pelottavissa tilanteissa. Uusien ärsykkeiden hyväksyminen on koiralle helpompaa ja auttaa tukemaan koulutusta, kun koira on rennompi. Ei kuitenkaan muuta muutoin koiran luonnetta tai tee siitä flegmaattista, joten ei syytä huoleen. Koiraa tyynnyttävä feromoni on ainetta, jota imettävä emo erittää tyynnyttääkseen pentujaan. Paras mahdollinen tulos saavutetaan, kun yhdistetään myös saatavilla oleva D.A.P panta haihduttimen kanssa. Olemassa on myös suihke, jota voidaan käyttää pakoissa, joissa ei ole pistorasiaa, kuten autossa.  Tuotteet eivät vaikuta muihin eläimiin tai ihmisiin. Kissoille on saatavana oma Feliway suihke. Suosittelen lämpimästi kaikille vaik

Rauha maassa.

Tänään kirjoittelen eräänlaisesta harjoituksesta, jota olen koirieni kanssa tehnyt jo jokusen viikon lähes päivittäin. Ehkäpä tästä on hyötyä myös muille odottajille tai jo lapsen saaneille. Itse päätin aloittaa kaikenlaiset harjoitukset hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta kaikki olisi koirille selkeämpää jo etukäteen. Aikaakaan tuskin on yhtä paljon käytettävissä tällaiseen pikkuisen nyytin saapumisen jälkeen. Toinen koirani Salvador, josta olenkin jo paljon kirjoitellut, on erittäin reaktiivinen koira, joka reagoi siis hyvin helposti ja melko äkkipikaisesti liikkeeseen, ääniin ja ylipäätänsä kaikkeen yllättävään. Tällaisen koiran kanssa oma rauhallinen käytös ja kehonkieli on valttia. En siis koskaan koe tarpeelliseksi elehtiä voimakkaasti ja hihkua motivoidakseni koiraani, joka taas toimii paremmin rauhallisemman ja hitaamman, tai sellaisen koiran kanssa, joka ei ole kovin kiinnostunut tulevasta tehtävästä. Harjoituksella pyrin siis välttämään koiran äkkipikaisia liikkei

Koira sängyssä.. hyvä vai huono?

Ensimmäisessä tekstissäni kirjoitin, että olisi järkevää pohtia koiran rajat kotona uusiksi jo ennen vauvan tuloa, etteivät kaikki hämmentävät asiat tulisi yhdellä kertaa. Nyt aion paneutua tähän kohtaan siis tarkemmin. Kannattaa pohtia haluatko eläinten esimerkiksi käyskentelevän keittiössä ruoka-aikaan ja kerjäävän, ehkä jopa varastelevan vauvalta? Haluatko että makuuhuone on eläinvapaata aluetta, jotta vauva saisi nukkua ja olla rauhassa? Onko muita alueita, joita haluaisit eristää eläimiltä? Meillä koirat ja kissat nukkuivat ennen meidän sängyssämme, mutta päätin muutama vuosi sitten riistää koirilta tämän oikeuden. Osittain Salvadoren päähän pinttyneen sänkyaddiktion vuoksi, sekä osittain pönkittääkseni omaa johtajuuttani koirien silmissä. Onhan se myös paljon hygieenisempääkin, eikä lakanoitakaan tarvitse vaihtaa kerran viikossa karvahaittojen vuoksi. Homma oli kuitenkin silloin helpommin sanottu, kuin tehty ja tiedän, että monilla on sama ongelma riesanaan. Haluan siis tarjot

Vaivaan kuin vaivaan!

Loppuraskauden normaaleihin "vaivoihin" kuuluu öisin heräily, joko vessaan tai muuten vaan valvomaan, kun keho valmistautuu vauvan hoitoon ja yöherätyksiin. Välillä saa heräillä viisikin kertaa tai sitten aamuyön jälkeen ei uni enää tule kunnolla ja päässä pyörii kaikenlaista laidasta laitaan, kun makailee sängyssä. Viime öinä ajatukseni ovat vauvan lisäksi lähinnä pyörineet tämän blogin aiheessa. Pääni pursuaa jatkuvasti ajatuksia, joita pitäisi saada kirjoitettua ylös, joten päätin taas ryhtyä hommiin. Aihe kun on itselle tällä hetkellä niin ajankohtainen ja asia muutenkin kovin tärkeä. Päätin siis tällä kertaa kirjoitella liikunnan ja virikkeiden tärkeydestä koiran elämässä. Itse olen erittäin aktiivisen koiran omistaja ja olen vuosien varrella huomannut kuinka äärimmäisen tärkeää liikunta ja etenkin aivojen käyttäminen, sekä luontaisten tarpeiden täyttäminen koiralle itse asiassa onkaan. Kaikki mitä teet koiran kanssa on osa isompaa kokonaisuutta, joka pitäisi jatkuvas

Miten sinä voit?

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi lapseksesi. Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras Ystäväsi. Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: Miten sä voit? Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi. Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin. Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, et

Mustasukkaisuuttako?

Toivoisin ensimmäiseksi Teitä samaistumaan koiraanne ja miettimään asioita sen kannalta ja näkökulmasta koirana, ei ihmisenä. Kuinka hämmentävää voikaan olla tuon erikoisen hajuisen, näköisen ja kuuloisen nyytin saapuminen taloon. Nyytin jota kaikki yht äkkiä hellivät ja jolle kaikki lepertelevät. Hämmentävää etenkin koiralle, joka on tottunut olemaan se perheen vauva, joka saa kaiken huomion osakseen. Miksi kaikki lepertely ja hellyys osoitettiin eilen ja ehkä viimeiset viisi vuotta vain ja ainoastaan minulle ja tänään jollekkin toiselle? Miksi en tänään pääsekään sänkyyn, sohvalle tai johonkin huoneeseen, jonne olen aina päässyt? Miksi minulle ollaan yht äkkiä kovin vihaisia ja kylmiä? Saattaa olla, että monissa kodeissa koiralle ei ole vedetty kovinkaan monia rajoja tai mikäli olisikin on ne syytä miettiä uusiksi ennen vauvan saapumista, jotta koira olisi jo tottunut uusiin tapoihin ennen vauvaa, joka jo itsessään on tarpeeksi hämmentävää, sekä koiralle, että sen omistajillekin.

Salvador ja Mimo

Aloitus

Aloitan blogini kertomalla hieman itsestäni, koiristani ja lähinnä siitä miksi koin tärkeäksi tämän blogin perustaa. Kuten ehkä jo profiilistani kävikin selväksi, että meillä kotia asuttaa kädellisten lisäksi kaksi koiraa ja kolme kissaa. Toinen koiristani löydettiin aamulla noin seitsemän viikoisena Espanjasta koirien turvakodin edustalta tolppaan sidottuna. Isot koirat olivat läpi yön haukkuneet aidan takaa tätä pientä pelokasta rääpälettä ja myöhemmin kävi selväksi, ettei ihmiskontaktiakaan ilmeisesti ollut ennen löytymistä. Tämän kovia kokeneen sankarin nimi on Salvador. Rokotusten, madotusten ja passin ollessa kunnossa neljän kuukauden iässä Salvador kiidätettiin Espanjan kulkukoirat yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijöiden voimin Suomeen lentokoneen ruumassa. Olin tätä ennen bongannut Salvadoren heidän nettisivuiltaan, ihastunut korviani myöten, täyttänyt kotiselvityslomakkeen, maksanut hoitokulut ja useiden yhteyden ottojen ja odotuksen jälkeen matkannut Helsingin lentokentälle S